”Aijajaijai, hirveältä näyttää!” Kun Unkari teki maalin olympiastadionilla Suomen verkkoon vuoden 1998 jalkapallon MM-karsintojen ratkaisuottelun lisäajalla, aikuiset miehet alkoivat itkeä.
Tässä juttusarjassa harrastamme jossittelua. Huippu-urheilussa kaikki on lopulta pienestä kiinni ja sattuma näyttelee suurta roolia. Mitä jos sinivalkoisen urheiluhistorian suurimmat pettymykset olisivatkin olleet ikimuistoisia onnenhetkiä? Olisiko se lopulta ollut edes parempi niin?
Tanskalainen Richard Möller Nielsen valittiin Huuhkajien päävalmentajaksi vuonna 1996. Nielsenin pestaamisella Suomen Palloliitto halusi osoittaa, että ryhmään panostetaan ja että menestys on kaikkea muuta kuin haihattelua. Nielsenin näytöt olivat kovat, sillä luotsi oli johdattanut Tanskan neljä vuotta aiemmin aina Euroopan mestaruuteen saakka.
Vuoden 1998 MM-karsinnat sujuivatkin Suomelta erinomaisesti. Hienoin voitto karsinnoissa nähtiin syyskuussa 1997, kun Suomi kaatoi Sveitsin vieraissa 2-1-lukemin Jari Litmasen ja Antti Sumialan maaleilla.
Mainitsemisen arvoinen suoritus on myös tasapelipisteen nappaaminen kovalta Norjalta vajaa puoli vuotta Sveitsi-peliä aiemmin. Tätä ottelua Suomi johti 1-0 niin ikään Sumialan maalilla, mutta Norja nousi tasoihin.
Kun lähdettiin lohkon viimeisiin otteluihin, Suomi oli edelleen tukevasti jatkopaikassa kiinni. Jatkokarsintapaikkaan riitti voitto kotona Unkarista.
Olympiastadionille oli kerääntynyt yli 31 000 ihmistä katsomaan, miten Litmasen ja kumppanien käy.
Lisäaika jonka soisi unohtuvan
Unkari-ottelu eteni niin kuin vain toivoa saattoi. Reilun tunnin jälkeen Suomi sai kulmapotkun. Paikalla oli tälläkin kertaa Sumiala, joka jatkoi pallon verkkoon ja Suomi siirtyi 1-0-johtoon. Peli oli muutenkin hyvin hallussa eikä mitään hätää ollut.
Ottelu eteni Suomen johdossa aina lisäajalle saakka. Unkari sai ensin todella heppoisasti vapaapotkun. Kuti oli kuitenkin heikko ja muuri blokkasi sen kulmaksi. Seuraavat kosketukset ovat surullista suomifutiksen historiaa. Flipperipallo eteni Suomen pelaajalta toiselle eikä purkua yksinkertaisesti saatu aikaiseksi.
Sitä oli vaikea uskoa todeksi, kun pallo lirui lopulta omaan maaliin. Kenen nimiin maaliin edes merkittiin? Ihan sama! ”Aijaijai, hirveältä näyttää” olivat sanat, jotka ottelun selostaja Antero Mertaranta ehti sanoa ennen katastrofimaalin syntyä.
Tunnelma stadionilla muuttui hetkessä. Vettä satoi, ihmiset olivat shokissa ja osa itki. Ei kulunut pitkään, kun peli vihellettiin päättyneeksi.
Mitä jos Suomen johto olisi pitänyt?
Suomi olisi ansainnut voittaa pelin. Tuollaista kulmapotkumaalia ei Suomelle ole tehty ennen eikä sen koommin. Vaikka pelaajat yrittäisivät toisintaa tuon oman maalin uudelleen, se tuskin edes onnistuisi. Tuntui kuin kaikki maailman huono tuuri olisi kasaantunut tähän yhteen tilanteeseen.
Jos Suomi olisi voittanut pelin, olisi Suomi edennyt jatkokarsintoihin. Siellä vastaan olisi asettunut Jugoslavia. Tuohon aikaan Jugoslavia oli todella kova joukkue. Unkari saikin kyytiä yhteismaalein 12-1.
Jos todennäköisyyksiä katsotaan, olisi kyyti ollut varmaan kylmää Suomellekin. Samaan aikaan on muistettava, että Suomella oli kasassa myös todella hyvä joukkue ja vaikkapa Jari Litmanen oli tuohon aikaan yksi maailman parhaista pelaajista. Oli miten oli, tämä ottelupari olisi ollut näkemisen arvoinen.
Tästä traagisesta kulmapotkumaalista on tullut osa suomalaista jalkapallohistoriaa. Maali oli suorastaan traumaattinen, ja se varmasti jätti jonkinlaiset jäljet myös pelaajiin. Kannattajiin se ainakin jätti.
Jos kulmapotkumaalin muistelo meneekin väärin, se johtuu siitä, että kirjoittaja ei pysty katsomaan vieläkään tuota tilannetta uudestaan. Olin silloin pieni poika, joka näki ensimmäistä kertaa aikuisten miesten itkevän ja potkivan mainosjulisteita.
–Broidi
Lue myös juttusarjan 1. osa: Mitä jos Saku Koivun maila ei olisi katkennut Torinon olympiafinaalissa?
