19.2.2024. Jaromir Jagr palasi kotiin viikonloppuna. Pittsburgh Penguinsin organisaatio ei olisi hienompaa juhlaa voinut tehdä 52-vuotiaalle, vieläkin aktiivisesti pelaavalle jääkiekkosankarille. Tässä muutama kommentti suoraan sohvalta. Celebrate 68! Paljon twiittejä tulossa.
Ainutlaatuinen
Jaromir Jagr on ainutlaatuinen, spesiaali ja unohtumaton henkilö ja jääkiekkoilija. Beauty. Vieläkin luisteleva historiankirja kotimaastaan, ja eurooppalaisten pelaajien maihinnoususta maailman parhaaseen jääkiekkoliigaan. Legenda.
Tarinoita on vaikka kuinka paljon, emmekä koskaan lopeta niitten toistamista uudelleen ja uudelleen.
Uskomattomia maaleja ja suorituksia kaukalossa. Mestaruuksia. Aktiiviiura, joka jatkuu vieläkin 52-vuotiaana – Jags on hieman nuorempi kuin Gordie Howe oli viimeisiä NHL-otteluja pelatessaan – ja joka NHL:ssä vei hänet Pittsburghiin, Washingtoniin, Manhattanille, Philadelphiaan, Dallasiin, Bostoniin, New Jerseyyn, Floridaan, ja lopulta Calgaryyn.
Tärkeä huomio Jagsin viimeisten kausien NHL-odysseiasta: jokaisessa paikassa hän toimi nuorempien pelaajien mentorina. Heitä voisi nimetä nimellä jokaisen seuran kohdalla.
Mutta Jaromir Jagr tullaan aina muistamaan Pittsburgh Penguinsin pelaajana. Niitten 11 vuoden ansiosta, jotka hän vietti The Burghissä, missä hänestä tuli supertähti. Pensin maratontaulukossa häntä enemmän pisteitä on vain Mario Lemieuxlla, Sidney Crosbyllä ja Evgeni Malkinilla.
1,733 NHL-runkosarjaottelua, 766 maalia, 1,921 pistettä. Vain Wayne Gretzkyllä on enemmän pisteitä koko NHL:n historiassa. Kovissa Stanley Cupin playoffeissa 208 ottelua lisää, 78 maalia ja 201 pistettä. Jagr aloitti NHL:ssä 18-vuotiaana syksyllä 1990 – kun hänen kotimaansa oli vielä nimeltään Tsekkoslovakia – ja pelasi viimeisen kerran Calgary Flamesin paidassa vuonna 2017.
Perjantai-iltana Alla Famiglia-ravintolassa järjestetyillä illallisilla Matthew Barnaby nappasi hienon kuvan kolmesta todellisesta jääkiekkolegendasta, joita ei kovin usein samaan potrettiin enää saada.
Vuonna 2021 Penguinsin Fenway Sports Groupille myynyt Mario Lemieux ilmestyi kaikkien iloksi juhlallisuuksiin. Hän piti osallistumisensa salassa, koska ei halunnut itselleen huomiota Jaromirin suurena päivänä. Mario oli hyvä mittatikku ihan vieressä, kun Jagr halusi tulla maailman parhaaksi.
37 vuotta ammattilaisjääkiekkoa. Viisi Art Rossia, yksi Hart, kolme Lester Pearsonia (nykyisin Ted Lindsay), ja yksi Bill Masterton. Kaksi Stanley Cup-mestaruutta Pittsburghissä.
Numerot, tilastot, palkinnot ja mestaruudet kertovat oman tarinansa. Mutta #68:n tarinaan liittyy paljon muutakin.
Harjoitukset
Koko Jaromir Jagrin juhlintaviikonloppu oli mahtavaa seurattavaa. Torstaina hänelle tarjottiin syntymäpäiväkakku. Perjantaina Jags tapasi fanejaan, ja häntä juhlittiin kaupungintalolla. Hän antoi haastatteluja ja kertoi ajastaan Pittsburghissä.
Lauantaina hän meni jäälle harjoituksiin joukkueen kanssa. Tämä on siis mies, joka oli Penguinsin ykköskierroksen varaus (5.) kesän 1990 NHL Draftissä. Hänen alkuperäinen suunnitelmansa oli olla mukana vain kymmenisen minuuttia. Hän oli jäällä lähes koko harjoituksen ajan.
Surrealistinen, ja samalla niin hieno näky.
Kristopher Letang pääsi kertomaan idolilleen pelanneensa kaikki poikavuotensa numerolla 68. Pittsburghiin tullessaan hän otti numeron 58.
Kun harjoituksiin osallistumisesta puhuttiin ensimmäisen kerran, Jagr ei syttynyt idealle. Hän sanoi valmentaja Mike Sullivanille, ettei hän halunnut olla häiriötekijä pelipäivää edeltävän päivän treeneissä. Hän ei halunnut kaikkea huomiota itselleen.
“Sinä et ole häiritsevä tekijä”, sanoi Sullivan Jagrille. “Sinä olet oikeastaan inspiraation lähde. Pelaajat tuntevat olevansa etuoikeutettuja saadessaan olla mukana sinun elämäntyösi juhlassa.”
Alkuverryttely
Mahtava idea Pittsburgh Penguinsiltä kutsua Jaromir Jagr vielä mukaan Los Angeles Kings-peliä edeltävään verryttelyynkin.
Mahtava veto joukkueelta tulla jäälle – joka mies – Jagrin tunnetuksi tekemä takatukka päässään. Paitajuhlittavan pelaajan tuominen mukaan verryttelyyn on loistoidea, jonka näkisimme mielellään toistekin. Ehdottomasti yksi viikonlopun kohokohdista.
Sidney Crosby verryttelemässä kiekon kanssa tuttuun tapaan liikuttelemassa kiekkoa McDonaldsin jäämainoksen päällä, Jags-peruukki päässään… jääkiekkoa katsoessa viettämämme elämä alkaa olla aika täydellistä.
Seremonia
Sunnuntaina nähty paidanjäädytysseremonia oli paras koskaan näkemäni. Paitajuhlat ovat aina hienoja. Mutta tämä oli jotain erikoista. Illan sankari varasti shown. Oman shownsa! Paljon Penguins-legendoja paikalla.
Jagsin puhe oli hyvä, hauska, persoonallinen, ja se tuli suoraan sydämestä. Aina, kun tunteet pääsivät ottamaan valtaa, Jaromir itse osasi keventää tunnelmaa hyvillä murjautuksilla.
Hän vitsaili tyttöystävänsä Daminikan olevan liian nuoren muistamaan Pittsburghin vuosia. Ja antoi rakkautta ja kiitosta vanhemmilleen, Anna-äiti sai nähdä poikansa hienon hetken. Onnen kyyneliä. Isä kuoli vain noin vuosi sitten.
Pittsburgh on Amerikkaa, mutta vähän Edmontonin tapaan kaupungilla vallitsee jonkinlainen itäeurooppalainen viba. Johtunee kaupungin vanhasta maineesta terästeollisuuden keskuksena. Yleisö hurrasi hurmioituneena Jagsin mammalle.
Hän kiitti entisiä joukkuekavereitaan huumorilla. Jagr kiitti Phil Bourqueta siitä, että tämä näytti miten bailataan (Bourque oli yksi koko tapahtuman mahdollistajista, kulissien takana eniten töitä tehneistä). Hän sanoi miettineensä koko edellisen yön, mitä positiivista hän voisi sanoa Ulf Samuelssonista, mutta ei keksinyt mitään.
Sitten Jagr vietti aikaa Penguinsin selostajien kanssa, ja pudotti F-pommin LA Kingsin päästessä lähelle maalia. Luonnollinen reaktio.
Hän antoi kunniaa Penguinsin legendaariselle selostajalle Mike Langelle, jonka hän mainitsi myös puheessaan.
Ja Sidney Crosbylle.
Tarinoita loputtomiin
Ainakaan Edmontonissa, jossa Rogers Placen press boxissa voi koska tahansa popcornia hakiessaan törmätä Jaromir Jagrin entisiin joukkuekavereihin, ei koskaan lopeteta Jags-tarinoitten kertomista.
Rob Brown – joka iski kerran 49 maalia Penguinsin paidassa – kertoo mielellään, miten Pittsburghissä joukkue harjoitteli aina ilman kypäröitä ja olkapääsuojuksia. Sitten valmentajaksi tuli syksyllä 1997 amerikkalaiskoutsi nimeltään Kevin Constantine.
Constantine edusti “harjoittelet niinkuin pelaat”-koulukuntaa. Hän painotti tätä tyyliään joukkueelle pitämissään etukäteispalavereissa. Kaikki pelaavat harjoituksissa kaikki kamat päällä.
“Kun hän puhui tästä, me kaikki katsoimme Jaromiria, ja ajattelimme, että “ok, tästä tulee hauskaa”, kertoi Brown “Got Yer Back”-podcastissä.
Ensimmäiset harjoitukset. “Koko joukkue oli jo jäällä, ja me kaikki odotimme vain, koska Jags tulee jäälle. Sitten hän tuli. Visiirillä varustettu Jofa-kypärä väärinpäin päässä. Kypärän takaosa oli silmillä, visiiri niskassa.”
“Hän luisteli suoraan keskelle tekemään harjoitetta. Siitä hetkestä alkaen Kevin Constantine ymmärsi, että hänen mahdollisuutensa pitää Jaromir Jagria käskyvoimansa alla oli nolla.”
Rob Brownin tehtävä oli mennä jäälle Penguinsin kakkosylivoimaan, kun Jagr tulee pois. Jags ja valmentaja Constantine eivät tulleet oikein toimeen keskenään. Kerran Brown huomasi, miten valmentaja huusi ja möykkäsi koko ylivoiman ajan penkiltä Jagrille. Jälkeenpäin Rob kysyi, oliko Jagr huomannut valmentajan huutoja.
Ei ollut.
Seuraavan ylivoiman koittaessa Jagr otti hanskansa pois, asetti mailansa laitaa vasten, eikä mennyt jäälle. Constantine oli suunniltaan, huutaen suoraa huutoa. Mutta #68 ei liikkunut milliäkään. Lopulta Constantine käski Rob Brownin mennä jäälle ykkösylivoimaan.
Jason Strudwick – Jagrin joukkuekaveri Rangers-ajoilta – kertoi tarinan illanvietosta Manhattanilla. Jags ei tykännyt juuri käydä ulkona. Niinpä hän tuli yhden ottelun jälkeen Strudwickin luo ja pyysi, että tämä vie Jaromirin silloisen tyttöystävän ulos sinä iltana oman tyttöystävänsä kanssa.
Ja antoi tälle tuhat dollaria käteistä mukaan.
Jason Strudwick vei kauniimmat osapuolet hienolle illalliselle, ja vielä tanssimaan (“vaikka en ole hyvä tanssija”), osti muutaman juoman naisille. Ja piti loput rahat.
Allekirjoittaneen vaatimaton tarina, jonka aina kerron, ovat kuuntelijat kiinnostuneita tai eivät, on se, että vieressä seisoneena, Jags on todella iso roikale. Tätä ei tule ajatelleeksi, kun on nähnyt hänen sulavia liikkeitään jäällä. Pitkä, iso mies. Todella vahva ja leveä ylävartalo, paksut jalat.
Ehkä siksi hän kesti oman aikakautensa nyt hullulta näyttävän mailasodan. Mailaa tuli oikealta ja vasemmalta, aina kun hän kuljetti kiekkoa. Silti hän teki kasapäin pisteitä aina.
Kyselimme kerran Jagsin Floridan aikoina, miten hän vähän vanhempana, ja jo parhaan nopeutensa menettäneenä isokokoisena pelaajana vielä pystyi menestymään nopeammaksi ja nopeammaksi kausi kaudelta kehittyvässä NHL:ssä.
Jagr näytti asian käytännön esimerkillä Northlands Coliseumin vieraskopissa. Hän otti mailan käteensä, meni keskelle lattiaa, käänsi meille jättimäisen selkänsä, ja sanoi: “Ok, yrittäkää ottaa kiekko minulta pois.”
Se oli hänen keinonsa osoittaa, ettei nopeus ole kaikki kaikessa.
Kaikki tarinat Jagrin omaperäisistä, ylimääräisistä harjoituksista ovat totta. Myöhäisillan harjoituksia yksin. Jotkut joukkuekaverit yrittivät matkia Jagsin harjoittelua, ja huomasivat, ettei se sopinut heille.
Jagr kertoi viikonloppuna, kuinka konkaripelaaja Rich Kehoe otti hänet tulokkaana mukaansa harjoitusten jälkeen, ja sitten lauottiin 200-300 kiekkoa laukauksen kehittämiseksi. Ja kuinka Paul Coffey oli se, joka opetti häntä todella harjoittelemaan salilla, jäätreenien jälkeen. Hienolla tavalla kunniaa nuorta Jagsia auttaneille vanhemmille pelaajille.
Brian Burke on usein kertonut yhtä Jags-tarinaa – myös blogilla aikaisemmin kerrottu. Kun Burke haastatteli nuorta Kladnon lupausta ennen vuoden 1990 varaustilaisuutta, hän kysyi vakiokysymyksen: “Kuinka monen joukkueen kapteeni olet ollut junioreissa?”
Tällä kysymyksellä BB yritti saada selville johtajanominaisuuksia. Jagr ei ollut koskaan ollut kapteenina yhdessäkään joukkueessa. Mutta hän antoi siihen hyvän syyn: hän oli aina pelannut itseään kaksi tai kolmea vuotta vanhempien kanssa.
Kuin eläin viidakossa
En voi edes kuvitella, miten #68 olisi voitu hienommin juhlia kuin juuri näimme!
Calgarystä pääosin kotoisin oleva ryhmä “The Travelling Jagrs” oli tietenkin matkustanut paikalle, kaikki kymmenen jäsentä.
Jags kertoi omasta suhtautumisestaan saavutuksiinsa: “Kun kerran tunnet olevasi tyytyväinen, urasi on päättynyt”, hän sanoi. “Aina pitää olla nälkää tulla paremmaksi ja paremmaksi. Vertaan itseäni viidakon eläimiin. Jos olet tyytyväinen viidakossa, kuolet. Haluan ajatella, että tulen aina paremmaksi.”
Hieno, juuri oikein sovitettu kunnianosoitus ainutlaatuiselle jääkiekkosankarille ja ihmiselle nähtiin Pittsburghissä. Hockey Hall of Fame ei kutsu aateloitavaksi ennenkuin pelaajan aktiiviura on virallisesti päättynyt. Uskon kaikkien olevan samaa mieltä siitä, että HHOF:n tulisi järjestää aatelointi heti, kun mahdollista. Ei odottaa kolmea vuotta.
Penguins päätti tehdä paitajuhlan nyt, mikä oli loistoidea ja oikea ajoitus. Viisaimmat urheiluorganisaatiot tietävät, että entiset sankarit ovat maksaville katsojille usein jopa tärkeämpiä kuin nykyiset. Jaromir Jagr teki itse hienosta juhlastaan mahdottoman hienon (älkää kysykö, kuka voitti illan NHL-ottelun!)
“I never really played for anything but love. What I could win was never in my mind. I always play for love and love the game” – Jaromir Jagr
#68 forever
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
