22.3.2024. Se on tapahtunut viimeisten viikkojen aikana muutaman kerran, niin kotona kuin myös vieraissa. Calgaryssäkin tammikuussa! Yksi NHL:n erikoisimmista traditioista. Limainen meren nilviäinen, noin puolitoistakiloinen, vähän vedessä keitetty mustekala lentää jäälle. Detroit Red Wingsille onnea tuottava, iljettävä perinne on peräisin Stanley Cup-finaalista 72 vuoden takaa.
Se tapahtui taas
Se tapahtui taas torstaina, kun Detroit Red Wings pelasi ehkä uuden (2017) hallinsa Little Caesars Arenan avaamisen jälkeisen ajan tärkeimmän ottelun. Red Wings sai kapteeninsa Dylan Larkinin takaisin kahdeksan ottelun jälkeen, ja voitti New York Islandersin maalein 6-3.
Peliä oli pelaamatta 3:45, kun Larkin viimeisteli loppunumerot tyhjään maaliin. Tässä tilanteessa kaukalon laidalla istunut, tyylikkäästi Gordie Howen paitaan pukeutunut naishenkilö kaivoi muovikassista ilmeisesti tuoreen keittämättömän ja aika isokokoisen mustekalan, ja heitti sen jäälle.
Tapahtuneesta levinnyt filmi sai paljon huomiota sosiaalisessa mediassa. Vanhan perinteen puolesta, ja myös sitä vastaan. Yllättävän moni ei tiennyt, mistä oli kyse. Siksi tämä Evergreen-sarjan jakso on paikallaan uusia.
Nashvillen monni on Detroitin mustekalan serkku
Kaukana Tennesseessä elää Detroitin mustekalan sukulainen. Se nähtiin noin vuosi sitten viimeksi, ja Predatorsin uskomattoman vireen ansiosta saatamme nähdä senkin pian uudestaan. Detroit Red Wings pelaa itse asiassa tänään lauantaina Nashvillessä.
Helmikuussa, viime kaudella, pelattiin ottelun Nashville Predators vastaan Boston Bruins toista erää. Kotijoukkue oli 4-0 tappiolla. joku Bridgestone Arenan katsoja oli saanut tarpeekseen, ja ilmeisesti halusi potkaista joukkueeseensa lisäenergiaa. Hän heitti monnikalan pleksin yli jäälle.
Kalan lento NHL-kaukalon jäälle tallentui kameroille. Se lensi kesken pelitilanteen, ja tuomarit joutuivat keskeyttämään pelin sen takia. Se ei osunut yhteenkään pelaajaan, vaan putosi jonnekin Predatorsin veteraanipakin Ryan McDonaghn ja Bruinsin sentterin Charlie Coylen väliin.
Monnien lentäminen jäälle on “vanha”, vuodelta 1999 periytyvä perinne Nashvillessä. Siitä tuli suosittua 2010-luvulla, kun Predators luisteli pitkälle Stanley Cupin playoffeissa, etenkin vuoden 2017 Stanley Cupin finaalissa, kun Nashville Predators pelasi Pittsburgh Penguinsia vastaan, ja hävisi lopulta.
Monenlaisia esineitä ja olentoja
Vuosien varrella monenlaisia outoja esineitä tai eläviä olentoja on lentänyt tai pudonnut NHL-kaukaloihin, etenkin pudotuspeleissä.
Jotkut näistä olennoista ovat olleet ihmisiä. 1970-luvun viuhahtajavuosien aikaan vain kenkiin pukeutunut mieshenkilö hyppäsi kerran jäälle Toronton Maple Leaf Gardensissa. Poliisit hyppäsivät nopeasti perään, ja pysäyttivät Aatamin asussaan ilmeisesti Maple Leafsin pelaajapenkille pyrkineen miehen nopeasti.
Kerran Los Angelesissa peräti kolme alastonta Kalifornian sulotarta päätti hypätä kaukaloon kesken ottelun. He ehtivät juosta kaukalon päästä päähän, maaliviivalta maaliviivalle, LA Forumin järjestysmiesten ja erotuomareitten riidellessä siitä, kenen tehtäviin heidän pidättämisensä kuuluu.
1996 playoffeissa, kun Florida Panthers marssi Stanley Cup-finaaliin saakka, Miamin fanit innostuivat heittelemään jäälle muovisia rottia Scott Mellanbyn tapettua oikea rotta jääkiekkomailallaan pukukopissa. Tämä traditio herätettiin uudelleen henkiin viime keväänä Panthersin mahtavan Stanley Cup-marssin aikana.
Mellanbyn tekemä “rat-trick” meni NHL-legendoihin aivan Buffalo Sabresin Jim Lorentzin 1975 finaalissa mailallaan tappaman lepakon viereen.
Jäälle on lennellyt rahaa, peliohjelmia, keitettyjä ja raakoja kananmunia, elävä kana, kenkiä, hattuja ja vaikka mitä. Montreal Canadiensin maalivahti Gump Worsley sai aivotärähdyksen vuonna 1967, kun hänen paljaaseen päähänsä putosi kovaksi keitetty kananmuna Madison Square Gardenissa.
MSG:n järjestysmiehet ottivat kiinni 17-vuotiaan miehen, jolla oli hallussaan pussillinen kananmunia. Gump kieltäytyi haastamasta nuorukaista oikeuteen asian takia.
San Josessa jäälle lensi pienikokoinen hai, Phoenixissä muovinen käärme. Kevään 2006 playoffeissa Edmonton Oilersin fanit innostuivat heittämään jäälle todella hyviä Albertan AAA häränpihvejä. Kamalaa tuhlausta öljyrajoillaan pröystäileviltä albertalaisilta.
Mutta Detroitissa playoff-ottelu, finaaliottelusta puhumattakaan, ei tuntuisi enää oikealta ellei jäälle lennä kahdeksalla imukuppilonkerollaan varustettu mustekala.
1952
Mustekalan legenda alkoi Detroitin vanhassa Olympia Stadium-hallissa jo keväällä 1952. Tuohon aikaan Original Six NHL:ssä vain kaksi ottelusarjaa riitti Stanley Cupin voittoon. Kahdeksan voittoa siis yhteensä. Wings oli jo pudottanut Toronto Maple Leafsin suoraan neljässä ottelussa, ja oli nyt voittanut Montreal Canadiensin jo kolmesti.
Ennen Olympiassa pelattua Game 4:a, kaksi tummaa sisilialaisen kala- ja kanakauppiaan poikaa saivat idean.
Pete ja Jerry Cusimano auttoivat isäänsä tämän kalamarketissa, ja töiden jälkeen heillä oli tapana usein mennä katsomaan Red Wingsin pelejä. Kun Detroit oli tilanteessa, jossa se pystyisi voittamaan Stanley Cupin suoraan kahdeksalla perättäisellä voitolla, Jerry Cusimano ehdotti veljelleen mustekalan heittämistä jäälle.
“Sillä on kahdeksan lonkeroa, ja se voisi tuoda hyvää onnea Wingsille, joka tarvitsee kahdeksan voittoa”, perusteli Jerry.
Niinpä huhtikuun 15. vuonna 1952 Jerry Cusimano heitti ensimmäisen mustekalan Detroitin Olympian jäälle.
Niljakas merenelävä laskeutui aivan pahaa aavistamattoman päätuomari Frank Udvarin viereen, saaden tämän hyppäämään ilmaan. Tuomarin hyppy huvitti sisilialaisveljeksiä.
Montreal Canadiensilla ei ollut mitään mahdollisuuksia mustekalan tuottamaa onnea vastaan. Habs hävisi ottelun maalein 3-0, ja Detroit voitti Stanley Cupin samana iltana kahdeksannella perättäisellä voitollaan.
Traditio syntyy
Ensimmäisen mustekalan heittäjä Jerry Cusimano menehtyi auto-onnettomuudessa vähän aikaa finaalien jälkeen. Velipoika Pete jatkoi perhetraditiota, ja tuli vuosien varrella tämän jälkeen tunnetuksi legendaarisena Detroitin Olympian mustekalan heittäjänä.
Pete säästi kuitenkin mustekalan heiton pudotuspeleihin, ja tilanteisiin, jolloin hän uskoi Wingsin olleen hyvän onnen tarpeessa.
Pete Cusimano teki mustekalan heitosta taiteen kaikkine valmisteluineen. Ensinnäkin, nilviäisen tuli olla noin puolitoistakiloinen, ja jonkin verran padassa keitetty. Keittämisen avulla mustekalasta tuli helpompi heittää, ja se poisti samalla sen hirvittävää hajua.
Pete heitti kalan aina oikealla tekniikalla. Hän tarttui siihen kämmenpuolelta kiinni, valitsi kohteensa, ja heitti sen vähän kuin käsikranaatti heitetään, kyynärpää jäykkänä mahdollisimman pitkälle.
Pete ei yleensä yrittänyt osua yksittäisiin pelaajiin heitoillaan, mutta eräänä iltana Detroitin pelatessa Toronto Maple Leafsiä vastaan hän sai tarpeekseen Leafsin Ted Kennedyn pelityylistä. Kennedyn jouduttua käsikähmään muutaman Wingsin pelaajan kanssa jäällä, Cusimano päätti antaa tälle opetuksen ja heitti mustekalansa tätä kohti.
Valitettavasti heitto ei osunut kohteeseensa. Kennedyn vieressä seissyt, toinen Toronton pelaaja Vic Lynn sai nilviäisen suoraan päähänsä.
Tuntematon kuuluisuus
Pete Cusimanosta tuli jonkinlainen tuntematon kuuluisuus Detroitin Olympiassa.
Eräässä ottelussa, juuri kun hän oli heittänyt mustekalansa jäälle lähelle erotuomari Bill Fridaytä, Pete huomasi vieressä istuneen katolisen papin. “Olisin osunut häneen, isä”, sanoi Cusimano, “jos olisit siunannut mustekalani.”
Legendaarinen erotuomari Red Storey sanoi myöhemmin odottaneensa mustekalan ilmestymistä jäälle Detroitin playoffotteluissa aina niin, ettei hän kyennyt keskittymään mihinkään muuhun. “Jos tarkistat noitten ottelujen pelipöytäkirjoja, huomaat, ettei yhtään jäähyä vihelletty ensimmäisten viiden minuutin aikana”, sanoi Red myöhemmin.
“Aloitusten jälkeen luistelin vain ympäriinsä etsien mustekalan heittäjää katseellani.”
Detroitin puolustaja Marcel Pronovost oli yleensä se, joka poimi kalan jäästä mailallaan, ja heitti sen lähimpään roskakoriin.
Perinne on jatkunut
Cusimanon veljesten aloittama perinne on jatkunut Detroitissa tähän päivään saakka. NHL on muutamia kertoja yrittänyt kieltää mustekalan heiton siinä koskaan onnistumatta. Samalla Wings-fanit ovat luoneet jonkinlaisen tapasäännöstön oikeaoppiselle mustekalan heitolle.
Kala on heitettävä jäälle oikeaan aikaan, heti kansallislaulun tai Wingsin tekemän maalin jälkeen esimerkiksi. Kahdeksanlonkeroinen merinilviäinen on heitettävä jäälle paikkaan, jossa ei ole pelaajia. Vastustajajoukkueen pelaajien valitseminen kohteiksi ei ole etiketin mukaista.
Cusimanojen tapaan kala on mieluiten keitettävä ensin. Keittäminen poistaa limaa ja hajua, ja tekee kalasta helpomman heittää. Jäälle jää vähemmän siivottavaa. Fanit tuovat mustekalan halliin turvamiesten ohi roskasäkeissä, jotka he ovat ensin kietoneet vatsansa ympärille, paitansa alle.
Joe Louis areenan seuraaja Little Caesars Arena ei virallisesti salli mustekalan tai minkään muunkaan esineen heittoa jäälle. Heittäjä pidätetään, hän saa sakot, ja hänet heitetään ulos hallista tavattaessa. Yleinen tapa mustekalan heittäjillä on pyytää vieressä istuvia katsojia nousemaan seisaalleen juuri ennen h-hetkeä, jotta heittäjä olisi vaikeampi tunnistaa.
Al
Vuonna 1995 Detroit Red Wings esitteli playoffeissa katosta roikkuvan mustekalamaskottinsa, jolle annettiin nimi “Al”, silloisen kotihallin The Joen jäästä huolehtineen ryhmän esimiehen Al Sobotkan mukaan. Sobotka tuli tunnetuksi miehenä, joka kävi hakemassa mustekalan jäältä. Kävellessään pois Al otti tavakseen heiluttaa nilviäistä hurjasti päänsä yläpuolella, villiinnyttäen fanit näin hurjiksi.
Vuonna 2008 NHL:n Colin Campbell kielsi Sobotkan harrastuksen $10.000:n uhkasakolla. Perusteena se, että mustekalan heiluttaminen jättää limaa jäälle haittamaan luistelemista. Siitä lähtien linjamiehet saivat tehtäväkseen noutaa kalat pois jäältä. Al Sobotka jatkoi kuitenkin, kuten moni muistaa, katsojien villiinnyttämistä.
Hän heilutti mustekalaa kaukalon ulkopuolella, jääkoneen sisäänajorampilla.
Vuoden 2008 Stanley Cupin finaalin Game 2:n lopussa Detroitin fanit reagoivat tappeluun heittämällä jäälle mustekalan.
Toinen huvittava tapaus mustekaloihin liittyen tapahtui vuonna 2009 Pittsbrghissä. Penguins-lippikseen salapukeutunut Wings-fani onnistui salakuljettamaan mustekalansa Pittsburghin Mellon areenalle, ja heittämään sen jäälle. Pittsburghin kalakauppiaat ilmoittivat tapauksesta viisastuneenat, ettei mustekaloja myytäisi Michiganin asukkaille playoffien aikana.
Jokaiselta mustekalan ostajalta kysyttiin henkilöllisyyspaperit.
Hieno viittaus Detroit Red Wingsin mustekalatraditioon tuli Seattle Krakenin laajennusdraftissä kesällä 2021. Kraken ilmoitti valitsevansa puolustaja Dennis Cholowskin Seattlen kaupungin akvaariossa majailevan mustekalan avulla.
Cholowski on sittemmin jatkanut matkaa Washington Capitalsin organisaatioon, ja sieltä New York Islandersin farmijoukkueeseen. Kaksi ottelua Showssa viime kaudella.
Varoitus
Maailma on muuttunut 72 vuoden aikana. Mustekalan heittämisperinne on joutunut eläinsuojelijoitten hampaisiin, kuten hyvin voimme odottaa. Mustekala on älykäs eläin, joka tuntee iloa, surua ja pelkoa, toimii ryhmissä ja niin edelleen. Se ei ansaitse tällaista kohtelua.
Tässä ei oteta kantaa tähän. Eikä siihen, kuten Cusimanon veljekset jo mainitsivat vuosikymmeniä sitten, että jäälle heitetään suhteellisen kallis ateria.
Mutta olkoon tämä varoitus, tämä perinne voi jatkua vielä tänä keväänä, jos Detroit Red Wings ottaa paikan Stanley Cupin playoffeissa.
Red Wings-fanit ovat jo “kastaneet” Little Caesars Arenan perinteellä useampaan kertaan, mutta eivät vielä pudotuspeleissä.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWIthJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
