27.10.2024. Lämäri-elokuvan tunnetuksi tekemän kulttihahmon takana oli oikea henkilö. Bill “Goldie” Goldthorpe. Maailman väkivaltaisin urheilija.
Lämäristä tuttu
Jo vuonna 1976 ensi-iltansa saanut jääkiekkoelokuvien kuningas Lämäri eli Slapshot teki tunnetuksi useita värikkäitä hahmoja kuvitteellisesta Federal-liigasta, kuten Tim “Dr. Hook” McCrackenin, Nick Brophyn, Barclay Donaldsonin, maalivahti Hanrahanin, Gilmore Tuttlen, Ross “Mad Dog” Madisonin, Andre “Poodle” Lussierin, ja Clarence “Screaming Buffalo” Swamptownin, puhumattakaan Johnstown Chiefsin omista, Hansonin veljeksistä, Killer Carlsonista, Reggie Dunlopista, Ned Bradenistä, ja muista.
Yksi näistä hahmoista, jääkiekon pahin goon, eli tappelija, Ogie Ogilthorpe, mainittiin elokuvassa 23 kertaa ennenkuin hänet esiteltiin lopussa viimeisen ottelun unohtumattomassa pelaajaesittelyssä, kun Chiefsin selostaja Jim Carr kertoo vasta 21-vuotiaan Ogilthorpen vaiheista.
Lämäri on säilynyt jääkiekkoihmisten kestosuosikkina jo 48 vuoden ajan.
Tässä NHL-blogin ”elokuva-arvostelu” Lämäristä: https://broidi.com/2024/02/25/lamarin-ensi-illasta-47-vuotta/
Silmät kosteiksi saanut esimerkki tästä saatiin kuusi vuotta sitten, kun Humboldt Broncos-junnujoukkueen bussi törmäsi punaisen valon, ja Stop-merkin takaa tulleen, täydessä lannoitelastissa olleen rekan kanssa Saskatchewanissa. Joku otti onnettomuuspaikan sekasorron seasta kuvan mutaan pudonneesta Lämäri DVD:stä. Me kaikki tiesimme, että jääkiekkojoukkueet katsovat suosikkielokuvaansa pitkillä bussimatkoilla.
Silti kuva pysäytti.
Ogie Ogilthorpen legenda on samalla tavalla kestänyt kaikki nämä pitkät vuodet. Monilla Lämärin henkilöhahmoilla oli ihan oikea esikuvansa tosielämässä, ja moni elokuvan unohtumattomimmista kohtauksista perustui tositapahtumiin. Hyviä esimerkkejä ovat Hansonin veljekset (oikeasti Carlsonit). Veljesten saapuminen kaupunkiin, ja hyökkäys limonaati-automaatin kimppuun linja-autoasemalla, Chiefsin pelaajien ryntäys katsomoon, ja seuranneet pidätykset, valmentajan tarjoamat lunnaat sille, joka tilttaa vastustajan kovimman pelaajan jään pintaan, ja moni muu henkilö ja tapahtuma olivat kaikki oikeasti tapahtuneet.
Jopa lopussa esitellyn Syracuse Bulldogsin kaikkien aikojen kovanaamaryhmän pelaajilla oli vastineensa. Intiaanipelaajaa Clarence “Screaming Buffalo” Swamptonia esitti “Indian” Joe Nolan, joka oli 1950-luvun jäähykuninkaita EHL-liigassa. Ross “Mad Dog” Madigania esitti Connie Madigan, farmisarjojen legenda, joka vieläkin on vanhin tulokaspelaaja NHL:n historiassa (38-vuotias, St. Louis Blues vuonna 1973).
Ogie Ogilthorpea ei esittänyt hahmon inspiroinut Bill “Goldie” Goldthorpe, vaan Ned Dowd. Dowd oli Lämärin käsikirjoituksen tehneen Nancy Dowdin veli, ja itse esikuva Michael Ontkeanin esittämälle Ned Bradenille.
Goldie Goldthorpe sai potkut elokuvanteosta, kun hän oli heittänyt cokis-pullolla jotain, ja pullo oli ollut vähällä osua Paul Newmanin veljeä päähän. Goldieta pidettiin liian vaarallisena tapauksena, ja hän sai lähteä. Hän on itse myöntänyt myöhemmin, että hän olisi todennäköisesti tyrinyt asiat jossain vaiheessa kumminkin. Esimerkiksi hän olisi todennäköisesti aloittanut tappelun Connie Madiganin kanssa, koska tämä oli kymmenen vuotta aiemmin tyrmännyt Goldien junnuvalmentajan Albert Cavan raukkamaisella “sucker punch”:illa.
Goldie Goldthorpea kismitti hänen nimeään ja mainettaan hyväksikäyttävän hahmon käyttö elokuvassa niin paljon, ettei hän mennyt katsomaan sitä 12 vuoteen. Hän näki Lämärin vasta vuonna 1989.
Goldthorpesta puhuttiin jo Lämärin kuvausaikoina farmiliigoissa, ja NHL:n kanssa kilpailleessa kapinaliiga WHA:ssa tyyppinä, jonka pelkän nimen mainitseminen sai rohkeatkin miehet tärisemään pelosta. Pienikin mahdollisuus joutua hänen kanssaan vastatusten jääkiekkokaukalossa tarkoitti katastrofia, varmaa tappiota, josta ei selvittäisi ilman pahoja loukkaantumisia.
Goldie Goldthorpe oli jääkiekon todellinen kauhu.
Maailman väkivaltaisin urheilija
Suomalaisista tunnetussa Thunder Bayn kaupungissa syntynyt Bill Goldthorpe on ainutlaatuinen hahmo urheilun historiassa. Tosielämässä vielä paljon enemmän kauhua ja sekasortoa herättänyt henkilö kuin edes Nancy Dowdin kehittämä mielikuvitushahmo Ogie Ogilthorpe.
Goldie Goldthorpen ammattilaisura kesti vuodesta 1973 aina vuoteen 1984 saakka. Sinä aikana hän tuli luoneeksi legendan, ja maineen, joka vieläkin tuntuu kulkevan muutaman askeleen hänen edellään, missä hän sitten kulkeekin.
“Goldie pelasi jääkiekkoa rajaseudun oikeudentajua ja lahjomattomuuden periaatteita noudattaen. Hän piti kiinni tietyistä rajoista, joita ei saanut ylittää. Ja jos näitä rajoja rikottiin, hän haki koston välittämättä siitä, kuinka kauan sen saamiseen meni”, on Lämärin käsikirjoittaja Nancy Dowd sanonut Godthorpesta.
Goldthorpen väkivaltaiset taipumukset tulivat esiin jo aikaisin. Hän sai pakkolomaa jo alakoulussa, kun hän yritti heittää toisen pojan ulos toisen kerroksen ikkunasta. Goldie oli pitänyt samassa luokassa olleesta tytöstä, jonka poikaystäväksi itsensä esittelemä poika oli tullut pelottelemaan. Poliisi kutsuttiin paikalle, ja 13-vuotias Goldie määrättiin mielentilatutkimuksiin.
Kotikaupungin lukiosta ilmoitettiin jo etukäteen, ettei Goldie ollut sinne tervetullut, mutta hän muutti jääkiekon takia muutenkin toiselle paikkakunnalle, jossa hän aloitti lukion, ja sai lopulta potkut sieltäkin.
Erilaisia pidätyksiä erilaisista kahakoista kaksikymmentä kertaa jo ennen hänen 18. syntymäpäiväänsä.
Jääkiekkouralla noin 125 tappelua. Hän lensi pelikieltojen takia ulos kuudesta eri ammattilaisliigasta. Elinikäinen pelikielto edesmenneestä NAHL-liigasta. Tämän lisäksi hänet potkaistiin pois kolmesta eri amatöörisarjasta.
Kaukalon ulkopuolella osallistuminen – ja usein aloittaminen – yli 500 tappelussa ja kahakassa. Yli 50 pidätystä. Nelisenkymmentä lyhyttä tai vähän pitempää putkareissua. A-junnuiässä Thunder Bayssä Goldien kimppuun kävi kadulla viisi huumehörhöä. Goldie pudotti kaikki viisi, ja seurasi pidätys. Oikeudessa tästä tuli viisitoista yötä putkaa per tyrmäys, 75 yhteensä.
Thunder Bayn joukkueenjohtaja sai sovittua, että Goldie haettiin aina harjoituksiin ja peleihin suoraan putkasta, ja että hänet palautettiin aina takaisin jälkeenpäin rangaistuksen ajan.
Goldie yritti suojella entistä naisystäväänsä ja joutui huumekauppiaitten ampumaksi San Diegossa. Luoti osui vatsaan. Viisi viikkoa sairaalassa.
Kerran San Diegossa Goldie oli uimarannalla ystävänsä, Amerikan laivaston Seals-erikoisjoukkojen jäsenen Joe Cummingsin kanssa, kun he kuulivat huutoa lähistölle parkkeeratusta pakettiautosta. Kukaan paikallaolijoista ei tehnyt mitään. Autosta kuului naisen avunhuutoja, Goldie ja Joe lähtivät apuun. Siellä oli mies, joka oli pahoinpidellyt, ja puukottanut naista pahannäköisesti.
Goldie piteli miehestä kiinni, ja Joe lähti hälyttämään poliisin. Mutta mies pääsi jotenkin irti, haki puukon, ja pääsi puukottamaan Goldieta olkapäähän ja käsille muutaman kerran, ennenkuin Goldie ehti pudottamaan tämän nyrkiniskulla.
Ironisesti, paikalle tullut pääpoliisietsivä oli sama mies, joka oli hoitanut Goldien ampumistapauksenkin. Ja yksi paikalletulleista oli 19-vuotias paikallinen jääkiekkoilija, juuri Kanadasta, Saskatchewanin junnuliigasta palannut mies nimeltään Chris Chelios.
NHL-blogin henkilökuva Chris Chelioksesta: https://broidi.com/2023/09/11/onside-with-jouni-amerikkalaisen-jaakiekon-kummiseta/
Lämärin pelaajaesittelyssä kerrotut tapahtumat karkoituksesta Yhdysvalloistakin ovat totta. Kerran Goldthorpe joutui käsikähmään lentokoneessa Green Bayssä, Wisconsinin osavaltiossa. Joku oli loukannut verbaalisesti yhtä hänen joukkuekaveriaan. Pystyykö kukaan kuvittelemaan tilannetta, jossa olet juuri laittanut kassisi paikalleen käsimatkatavaratilaan, ja olet istunut alas, ja tappelu alkaa käytävällä? Ne, emme tietenkään pysty.
Tappelu jatkui koneen ulkopuolella. Pian oltiin kiitoradalla, ja lentoliikenne jouduttiin pysäyttämään. Koneen ja kentän henkilökunta yritti rauhoittaa tilannetta, onnistumatta. Lopulta poliisi tuli paikalle. Tästä hyvästä tuli karkoitus Yhdysvalloista, saatettu matka takaisin jääkiekon kotimaahan. Sakkoja yhden poliisikonstaapelin takin tuhoamisesta.
Goldie oli tämän tapahtuessa nuorempi kuin Lämärissä kerrottiin.
Hän oli vasta 17-vuotias.
Ei NHL- eikä WHA-varausta
Goldie Goldthorpea ei varattu NHL:n tai kapinaliiga WHA:n toimesta, mutta ammattilaisseurojen kykyjenetsijät olivat huomanneet Thunder Bayn pelaajan, joka osasi pelata, oli täysin peloton ja epäinhimillisen kovapintainen.
Viiden hörhön tyrmäämisesti tulleen putkatuomion ja junnuaikojen jäätyä taakse, vuotta aikaisemmin perustetun WHA:n New York Golden Bladesin farmijoukkue Syracuse Blazers kutsui Goldien leirilleen. Hän otti paikan kokoonpanosta joukkueen nuorimpana pelaajana, ja allekirjoitti sopimuksen. Hänelle maksettiin 350 dollaria viikossa – vähän alle $2000 nykypäivän rahassa.
Goldie pudotti hanskansa heti ensimmäisessä harjoitusottelussa, joka pelattiin vielä emoseura Golden Bladesiä vastaan. Hän ei tehnyt sitä saadakseen mainetta tai vakiinnuttaakseen paikkansa joukkueessa. Bladesin kokoonpanossa pelasi Dean Boylan, jonka Goldie oli nähnyt satuttavan Houston Aerosin pelaajaa nimeltä John Schellaa tappelussa aikaisemmin.
Schella oli kotoisin samasta kaupungista kuin Goldie, ja oli tämän junnuvuosien idoli. Tappelun jälkeen hän ilmoitti Boylanille, että tämä oli kuittaus John Schellan puolesta.
Ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan hän otti 25 tappeluviitosta jo ennen joulua. Tappeluja saattoi tulla ennen pelien alkua, niitten aikana, tai summerin jo soitua. Hänet poistettiin yhdestä ottelusta kymmenen poliisin voimin. Yksi joukkotappelu kesti 30 minuuttia.
Ensimmäisen ammattilaiskauden saldo 24 maalia ja 50 pistettä 55 ottelussa. Kaksi hattutemppua. Useampia pelikieltoja, joista pisin kymmenen ottelun mittainen. Viiden ottelun pelikielto linjamiehen peruukin vetämisestä tämän päästä. Liigan jäähykuningas 287 minuutilla. Ehdokas vuoden tulokkaaksi.
Minnesota Fighting Saints nosti hänet muutamaan WHA-otteluun playoffeissa, ja hän pääsi pelaamaan Gordie Howea vastaan. Syracuse voitti NAHL:n mestaruuden. Hyvä ensimmäinen kausi.
Rambo
Goldie Goldthorpe tappeli kaukalossa vastustajien, omien joukkuekavereittensa, linjamiesten, ja erotuomareitten kanssa; sekä kaukalon ulkopuolella toimitsijoittten, katsojien, ovimiesten, rikollisten, kiusaajien, turvamiesten, rikollisten moottoripyöräjengien jäsenten, poliisin, ja mafian jäsenten kanssa. Yhteen baaritappeluun osallistui nelisenkymmentä eri miestä. Goldie oli viimeisten joukossa vielä pystyssä, kun virkavalta ehti paikalle tutkimaan.
Hän oli väkivaltaisin ja arvaamattomin pelaaja jääkiekkohistorian väkivaltaisimmalla ja arvaamattomimmalla vuosikymmenellä 1970-luvulla. Long Island Ducksia vastaan Ducksin valmentaja John Brophy yritti päästä Goldthorpeen käsiksi. Brophyllä oli omalla pelaajaurallaan 3,833 jäähyminuuttia. Häntä pidetään henkilönä, johon Paul Newmanin esittämä Reggie Dunlopin hahmo perustuu. Hän oli 1980-luvulla myös Toronto Maple Leafsin valmentaja.
Kaudella 1974-75 Baltimoressa Goldie joutui vastatusten paikallisen mafian kanssa kaupungin Pikku-Italiassa. Hän sai varoituksen, ja häntä tultiin jo “tapaamaan”, mutta poliisi ehti paikalle ajoissa. Seuraavana aamuna hänet lähetettiin takaisin Syracuseen.
B-junnuissa Goldien joukkuekaveriksi ja elinikäiseksi ystäväksi oli tullut mies nimeltään George Gwozdecky. Gwozdecky on ainoa henkilö, joka on voittanut amerikkalaisen yliopistojääkiekon NCAA:n mestaruuden ensin pelaajana (1977, valmentaja Wisconsinissa Bob “It`s a great day for hockey” Johnson), sitten apulaisvalmentajana (1986, Michigan State, joukkueessa pelasi NHL-ykkösvaraus Joe Murphy), ja vielä päävalmentajana (2004 ja 2005, Denver).
“Ihmiset kysyvät minulta, millainen hän on, ketä hän minusta muistuttaa?”, sanoi Gwozdecky ystävästään. “En tiedä yhtään elävää tosielämän henkilöä, joka muistuttaisi minua Goldiesta. Mutta hänen kaltaisensa hahmo esiintyi yhdessä elokuvassa, Sylvester Stallonen Rambo – First Blood. Siinä Stallone esittää John Ramboa, eikä häntä kohdella kovin hyvin. Hän on todellinen yksin elävä tyyppi. Mutta häntä katsoessasi tiedät, että jos ikävyyksiä tulee, hän on vielä viimeisenä paikalla savun hälvennyttyä. Jos on olemassa yksi hahmo, joka muistuttaa minusta Goldieta, se on John Rambo.”
Jääkiekkouran jälkeen Goldie Goldthorpe asui jonkin aikaa Kanadan itärannikolla. Hän oli aina ollut fanaattinen kuntoilija ja saliharjoittelija, ja niinpä hän vaihtoi jääkiekon jälkeen lajia. Vuonna 1985 hän voitti Mr. New Brunswick-tittelin kehonrakennuksessa. Lajissa, jossa menestyminen vaatii spartalaista itsekuria ja täsmällisyyttä.
Salillakin Goldien elämä meni lopulta tappeluksi. Hän ei ole koskaan hyväksynyt huumeita, eikä anabolisia steroideja, ja tästä asiasta tuli riitaa muitten kehonrakentajien kanssa.
The Real Ogie
Ottawassa vaikuttava jääkiekkomies Liam Maguire on kirjoittanut Goldie Goldthorpesta kirjan “The Real Ogie! The Life and Legend of Goldie Goldthorpe”. Hän on kierrellyt Kanadaa Goldien kanssa mainostamassa ja myymässä kirjaa. Tapahtumissa on käynyt vieraina vaikka ketä entisiä ja nykyisiä sankareita jääkiekon huipulta. Ogien legenda on niin tunnettu osa jääkiekkolorea. Bobby Orr lähetti Goldielle ystävällisen viestin kirjan ilmestyttyä.
“Goldien tarina oli yksinkertaisesti pakko kertoa”, sanoi Maguire NHL-blogille ihmeteltyäni, miksi tällaisena aikana tällainen järjettömän raaka ja todellinen kirja maailman väkivaltaisimmasta urheilijasta. “Goldie oli muutama vuosi sitten vieraana radio-ohjelmassani, ja sen jälkeen vietin viikonlopun hänen ja Doug Gilmourin kanssa Kingstonissa. Olin vieläkin enemmän vakuuttunut, että tuo tarina on pakko kertoa, ja siitä täytyy tulla myös Hollywood-elokuva jonain päivänä.”
“Tiedän, etteivät kaikki ole kiinnostuneita, tai etteivät kaikki nykypäivän jääkiekkofanit tule hyväksymään kirjaa. Mutta on olemassa ihmisiä, joita tarina kiinnostaa. Hänen tarinansa on niin täydellisesti erilainen kuin kenenkään muun ammattilaisurheilun historiassa.”
“Goldie on tavattaessa todella miellyttävä, ja ystävällinen ihminen. Etenkin lasten, naisten ja vanhempien ihmisten seurassa. Hänellä on luontainen tarve suojella jokaista; miestä, naista, nuorta, vanhaa, eläimiä – jos hän tuntee, että he ovat vähääkään ei-turvallisessa tilanteessa. Vaikka olisi kyse hyvinkin mitättömästä asiasta, josta ei pitäisi kantaa huolta, hän silti kantaa. Se on todella jotain. Luoja suojelkoon sitä, joka lyö lasta, naista, tai eläintä hänen läsnäollessaan.”
“Vastaanotto kiertäessämme kirjakiertueella on ollut fantastinen. Useimmat ovat kiinnostuneita tapaamaan legendan, ja Goldie on vähän kuin Dalton elokuvasta Roadhouse – hän on paljon pienempi kuin ihmiset odottavat. Ehkä 177-senttiä pitkä.”
“Hän käy yhä salilla neljä kertaa viikossa, hän on 71-vuotias. Hän ei ole koskaan polttanut, eikä käyttänyt huumeita. Mutta hän pitää oluesta.”
Kiitos Liamille kirjasta, jota on käytetty tämän postauksen päälähteenä.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
