10.1.2025. NHL-runkosarja on jo ohittanut puolivälin. On aika katsoa vähän taaksepäin, ja jakaa perinteiset NHL-palkinnot kunnostautuneille ensimmäisten kuukausien esitysten perusteella.
Puoliväli saavutettiin torstaina
NHL-runkosarjassa pelataan yhteensä 1,312 ottelua. Runkosarjakauden 2024-25 puoliväli saavutettiin torstaina paikallista aikaa, kun pelattiin ottelut, jotka olivat järjestyksessä kauden 656. ja 657. ottelut. Ensimmäinen näistä oli New York Rangersin vierailu Hudson-joen yli New Jersey Devilsin vieraaksi, ja jälkimmäinen Dallas Starsin vierailu ”veljellisen rakkauden kaupunkiin”, Philadelphia Flyersin vieraaksi.
NHL:n PR-osasto julkaisi jo keskiviikkona, 649. ottelun kohdalla, joitakin mielenkiintoisia tilastoja. Maaleja on tehty tähän mennessä 6.1 per ottelu, mikä on paljon. Ottelut ovat olleet tasaisempia kuin koskaan NHL:n historiassa, 75.7% peleistä ratkaistu maalilla.
Koko sarjan maalivahtien keskiarvo torjuntaprosenteissa on 90%, huonoin sitten kauden 2005-06. Mikä on tietenkin parasta meille katsojille, jotka pidämme maaleista. Historiallisen huono maalivahtipeli maistuu. Peräti 76.5% jatkoajalle venyneistä peleistä on ratkaistu viiden minuutin sisällä. Eniten jatkoaikamaaleja liigan historiassa.
Ja vielä, NHL-hallien katsomot on täytetty 96 prosenttisesti kapasiteetistä, mikä on kolmanneksi paras koskaan mitattu tulos.
Tässä kevyt katsaus runkosarjan puolivälin krouvin palkintoihin. Tässä ei ennusteta, ketkä tulevat kyseiset pytyt viemään palkintokaappiinsa. Perinteiseen tapaan valinnat ovat allekirjoittaneen omia, eivät ennustuksia tai veikkauksia.
Art Ross Trophy
Art Ross annetaan pelaajalle, joka on tehnyt eniten pisteitä.
Nathan MacKinnon oli ennen torstain pelejä pistepörssin ykkönen 66 pisteellään. Hänen jälkeensä tulevat Leon Draisaitl (59 pistettä), Mikko Rantanen (58), Mitchell Marner (58), ja Nikita Kucherov (56).
Connor McDavid oli tehnyt pelaamissaan 37 ottelussa 55 pistettä.
MacKinnon on voittanut urallaan Calderin, Lady Byngin, Hartin ja Ted Lindsayn, mutta ei koskaan Art Rossia.
Maurice ”Rocket” Richard Trophy
The Rocket annetaan NHL:n parhaalle maalintekijälle. Edmonton Oilersin Leon Draisaitl johti puolivälissä maalipörssiä 29 maalillaan. Draisaitl on voittanut urallaan Art Rossin, Hartin ja Ted Lindsayn, mutta ei koskaan Rocketia.
Ennen torstain otteluja maalipörssin seuraavat pelaajat olivat Brayden Point ja Mikko Rantanen (molemmat 24 maalia), sekä Mark Scheifele, William Nylander, Kyle Connor, ja Kirill Kaprizov (kaikilla neljällä 23 maalia).
Hart Memorial Trophy
Hart on palkinto, jonka määritelmä on tärkeä muistaa. Ei ole kyse MVP-palkinnosta. Määritelmä kuuluu ”annetaan pelaajalle, joka on ollut arvokkain joukkueelleen.” Eli haetaan pelaajaa, jota ilman tämän joukkue ei menestyisi samalla tavalla.
NHL-blogi valitsee puolen kauden Hart-voittajaksi Leon Draisaitlin. Kauden ensimmäinen 30 maalin rajan rikkonut pelaaja. Yhdeksän maaleista voittomaaleja, neljä niistä jatkoajalla. Pluspelaaja, joka voittaa suurimman osan aloituksistaan.
Kölnistä maailmalle lähtenyt 29-vuotias saksalainen omistaa erikoisimman setin jääkiekkotaitoja, jonka olemme ehkä ikinä nähneet. Ja on huomattavaa, että hän pystyy tekemään pisteitä lähes kenen ketjukaverin kanssa tahansa.
Kankean näköinen luistelija, joka ehtii kuitenkin aina tilanteisiin. Taitava kiekon kanssa ruuhkatilanteissa. Antaa uskomattomia sokkosyötön näköisiä passeja laidalta. Pystyy pitämään kiekkoa vastustajan iso pelaaja kirjaimellisesti selässä. Ehkä paras syöttö rystypuolelta kautta aikojen. Eniten maaleja kaukalon kuolleesta kulmasta, todella erikoisella laukauksella, jonka maalivahtien pitäisi jo tietää.
Kunniamaininta Nathan MacKinnonille, Kirill Kaprizoville, Jack Hughesille, ja Brayden Pointille. Maalivahteja ei yleensä ajatella Hart-äänestyksessä, koska heillä on oma palkintonsa Vezina. Connor Hellebuyck ansaitsee silti kunniamaininnan tällä kaudella.
Lady Byng Trophy
Lady Byng ei tarkoita vanhan kultakurkun Bing Crosbyn vaimoa, kuten Dave Semenko joskus vitsaili. Dave ei valitettavasti koskaan päässyt ehdolle. Määritelmä kuuluu ”annetaan pelaajalle, joka on osoittanut erinomaista urheiluhenkeä ja herrasmiesmäistä käytöstä, yhdistettynä korkealuokkaiseen pelikykyyn.”
Yleensä hyökkääjäpelaajalle annettava palkinto. NHL-blogilla ehdotettiin kauan sitten Jarome Iginlaa voittajaksi. Hänellä oli muutama tappeluviitonen, mikä tuo peliin vanhan kysymyksen, ”voiko herrasmies puolustaa kavereitaan?” Mielestäni voi.
Oli miten oli, annetaan puolivälissä Lady Byng ikinuorelle Anze Kopitarille, joka otti ensimmäisen kakkosensa kauden 37. ottelussaan. Molempiin suuntiin pelaamista tehokkaasti, mutta puhtaasti vuodesta toiseen.
Kopitar saa NHL-pelaamisen näyttämään helpolta 37-vuotiaana. Katsomme yhtä kaikkien aikojen parhaista. Pelaaja, joka on tehokas tasakentällisin, vajaalla ja ylivoimassa.
Vezina Trophy
Vezina annetaan liigan parhaalle maalivahdille. Se on nimetty Montrèal Canadiensin maalivahdin Georges Vèzinan kunniaksi. ”The Chicoutimi Cucumber” on yksi parhaista maalivahtien lempinimistä NHL:n historiassa. Jopa parempi kuin Sportsnetin toimittajan Mark Spectorin keksimä ”Turku Broda”.
Vézina menehtyi tuberkuloosiin ollessaan vielä aktiivipelaaja vuonna 1926. Pian hänen menehtymisensä jälkeen Canadiensin manageri Leo Dandurand kertoi reporttereille, että Georges Vèzinalla oli peräti 22 lasta, eikä hän puhunut sanaakaan englantia. Nämä tiedot on sittemmin todistettu vääriksi.
Hallitseva mestari Connor Hellebuyck vie palkinnon kauden puolivälissä. Helpoin valinta kaikista. ”Helle” on ykkönen voitoissa, nollapeleissä, torjuntaprosenteissa, keskimäärin päästetyissä maaleissa.
Kunniaa Toronton Anthony Stolarzille. Kukaan ei odottanut nähdynkaltaista torjuntapeliä etukäteen.
James Norris Trophy
Norris annetaan ”puolustajapelaajalle, joka on kauden läpi osoittanut parhainta monipuolista taitoa pelipaikallaan. Ei siis ole kyse pakkien pistepörssistä, tässä haetaan all-round puolustajaa.
Tämä kausi vaikuttaa Zach Werenskin kaudelta Norris-spekulaatioissa, ja hyvin ansaitusti. Werenski on pelaamassa loistavaa kautta yllättävän hyvin menestyneen Columbus Blue Jacketsin takalinjoilla.
NHL-blogi valitsee kuitenkin puolivälin voittajaksi Cale Makarin, yhä maailman parhaan pakin. Kunniamaininta Werenskin lisäksi Vancouverin saippuaoopperan keskellä operoivalle Quinn Hughesille.
Calder Memorial Trophy
NHL:n ensimmäisen presidentin Frank Calderin nimeä kantava palkinto annetaan sarjan parhaalle tulokaspelaajalle.
Huippumielenkiintoinen Calder-kisa käynnissä tällä kaudella. Macklin Celebrini näyttää olevan useimpien suosikki, ja saattaa myös voittaa palkinnon keväällä.
NHL:n nuorin pelaaja pelaa huomattavaa tulokaskautta kahden myös yliopistokiekosta ammattilaiseksi juuri tulleen laiturin – Luke Kuninin ja Will Smithin – välissä. Celebrini on jo nyt fyysisesti valmis NHL-tähti; hän on yksi liigan parhaista kaksinkamppailuissa. Emme ole nähneet ainakaan vielä yhtään tilannetta, jossa Celebrini olisi jäänyt esimerkiksi kovan taklauksen alle. Yrittäjiä on ollut. Hän pelaa lähes 20 minuutin jääaikoja per ottelu.
NHL-blogi valitsee kuitenkin puolikauden voittajaksi vielä viime kaudella Mack Celebrinin joukkuekaverina Bostonin yliopistossa pelanneen Lane Hutsonin. Sensaatiomaisen kekseliäs ja arvaamaton taituri, joka on iso osa identiteettinsä löytäneen Montreal Canadiensin menestystä. On vaikeampaa tehdä läpimurto maailman parhaassa jääkiekkoliigassa puolustajana.
Ennen kauden alkua epäiltiin Hutsonin kykyä pärjätä fyysisesti, pelata puolustusta, kestää entisenä yliopistopelaajana kova peliohjelma, ja olisiko oikein antaa hänelle mahdollisuus ykkösylivoimassa. Voimme laittaa rastin kaikkiin neljään.
Le premiere etoile on syntynyt taas Montrealissa.
Frank J. Selke Trophy
Selke annetaan pelaajalle, ”joka on esittänyt eniten taitoja pelin puolustuksellisilla osa-alueilla”. Aleksander Barkov saa automaattisesti ennakkosuosikin aseman tällä osastolla, kun Pohjois-Amerikan ammattimaisten kiekkojournalistien yhdistyksen jäsenet täyttävät äänestyskuponkinsa.
Barkov on jälleen pelaamassa vahvaa kautta Selkeä silmälläpitäen. Hän pelaa yli 20 minuuttia per ottelu, tappaa jäähyjä, hoitaa hankalimmat vastakkainpeluutukset, voittaa aloituksia (yli 60%), ja tekee silti pisteitä. Pistepörssin 51. tilalla tätä kirjoitettaessa.
Mielenkiintoinen nimi, joka ansaitsee Aleksander Barkovin aikaisemmin pitäneen ”NHL:n aliarvostetuin pelaaja”-statuksen, on Montreal Canadiensin kapteeni Nick Suzuki. 25-vuotias keskushyökkääjä ansaitsee enemmän kunnioitusta kuin mitä hän näyttää saavan.
Les Canadiens palasi juuri voitokkaalta pelikiertueelta. Martin St. Louis vastakkainpeluutti Suzukia Aleksander Barkovia, Brayden Pointia, Jack Eichelia, ja Nathan MacKinnonia vastaan vieraissa samalla keirtueella. Montreal voitti kaikki neljä ottelua. Suzuki pelasi neljää NHL:n parhaimpiin kuuluvaa sentteriä vastaan, ja voitti vastakkainpeluutukset. Kaikkien neljän yhteenlasketut maalit noissa otteluissa: Nolla.
Bill Masterton Memorial Trophy
Masterton annetaan pelaajalle, ”joka parhaiten edustaa sinnikkyyden, urheiluhengen ja jääkiekolle omistautumisen arvoja. Se on nimetty ainoan jäällä kärsityn loukkaantumisen seurauksena kuolleen NHL-pelaajan, Bill Mastertonin muistoksi.
Brett Hull kutsui Mastertonia ”Old Guy Award”:iksi, mutta tarkoitti tämän huumorilla, tietenkin. Vuosien varrella olemme nähneet tämän erittäin arvostetun palkinnon menneen pelaajille erilaisista syistä. Alkoholismin tai syövän selättäminen, paluu toisen silmän näkökyvyn menettämisen jälkeen, paluu loukkaantumisten ja perusteellista mallia olevien leikkausten jälkeen, ja niin edelleen.
NHL-blogi jättää tämän auki, odottaen Gabriel Landeskogin paluuta. Jonathan Toews saattaa yllättää palattuaan Intiasta uutta oppineena, kuin The Beatles aikoinaan. Ehkä eri rohtojen avulla.
Jack Adams Award
Jack Adams annetaan ”valmentajalle, jonka arvioidaan vaikuttaneen eniten joukkueensa menestykseen.” Hyvin subjektiivinen määritelmä. Tulisiko arvostaa enemmän jääkiekkovalmentajaa, joka saa eniten irti ”huonosta” joukkueesta? Vaatiiko etukäteen kovatasoisen joukkueen pitäminen huipulla enemmän?
Oli miten oli, Adams menee puolimatkassa Vegas Golden Knightsin Bruce Cassidylle. VGK:n mahdollisuuksiin olla koko liigan parhaita ei uskottu ennen kauden alkua.
On annettava samalla kunniaa Spencer Carberyn työlle Washingtonissa. Capitalsiin tuli paljon uusia pelaajia täksi kaudeksi, Carbery on onnistunut sovittamaan palaset yhteen. Esimerkiksi Pierre-Luc Dubois pelaa vihdoinkin potentiaalinsa mukaisesti, mikä on pelaajan omaa ansiota, mutta valmentajallakin on varmasti osansa asiaan. Kunniaa myös Dean Evasonin valmennukselle Columbuksessa, ja Scott Arnielille Winnipegissä.
The Suo, Kuokka & Jussi Trophy
NHL-blogin oma, kuvitteellinen palkinto on luovutettu vain kerran aikaisemmin. Se annetaan ”suomalaispelaajalle, joka on osoittanut sisua.” Ainoa voittaja on toistaiseksi Jussi Jokinen. Jussi oli waivereissä ainakin kahdesti, ostettiin ulos. Hän kiersi neljän eri seuran kautta viimeisellä NHL-kaudellaan, ja oli silti tehokas pelaaja..
Puolivälissä NHL-blogi antaa palkinnon Patrik Laineelle.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
