Sanotaan, että koira on ihmisen paras ystävä. Japanilainen koira Hachiko osoitti tämän väitteen todeksi.
Olet ehkä nähnyt Lasse Hallströmin ohjaaaman ja Richard Geren tähdittämän elokuvan Hachi: A Dog´s Tale. Jos et ole koskaan nähnyt elokuvaa, tämä raina kannattaa todellakin katsoa.
Jos jatkat lukemista, aiomme kertoa seuraavaksi Hachikon tarinan. Voit pitää itseäsi spoilerivaroitettuna!
Hachiko syntyi Japanissa 1923 ja päätyi Tokion yliopiston professorin Hidesaburo Uenon hoiviin. Kaksikosta tuli pian erottamattomat! Kun professori Ueno lähti luennoimaan, odotti Hachiko isäntänsä paluuta joka päivä Shibuyan juna-asemalla.
Siitä parhaiden ystävysten oli mukava kävellä aina yhdessä kotiin.
Hachiko ei koskaan lakannut odottamasta
Tarina sai surullisen käänteen, sillä toukokuussa 1925 Ueno kuoli yllättäen työpaikallaan sairauskohtauksen seurauksena. Kukaan ei tietystikään osannut kertoa uutista Hachikolle, joten lojaali koira jäi odottamaan isäntäänsä asemalle.
Siellä samaisessa paikassa Hachiko odotti omistajansa paluuta miltei kymmenen pitkää vuotta – yhdeksän vuotta, yhdeksän kuukautta ja 15 päivää. Koira oli asemalla joka päivä samoihin aikoihin vahtimassa ja vartomassa junaa, josta Hachikon isännän oli määrä tulla ulos. Vaikka Hachico kuinka tähyili kaikkia ihmisiä, tuttuja kasvoja ei enää löytynyt väkijoukon seasta.
Hachiko odotti ja odotti saaden pian ihmisten huomion asemalla. Moni ihminen sympatiseerasi ja ihaili uskollista koiraa, mutta kaikki eivät suhtautuneet niin suopeasti koiraan. Kun Hachikosta alettiin tehdä lehtijuttuja, alkoi asenne muuttua pääosin positiiviseksi.
Hachiko saikin ruokaa ja rapsutuksia, sillä ihmiset ymmärsivät Hachikon edustavan uskollisuutta ja lojaaliutta. Nämä arvot ovat läpi ajan ja paikasta riippumatta olleet arvossa.
Ystävät pääsivät toistensa viereen
Hachiko oli kaunis akita-koira. Akita on yli 4000 vuotta vanha rotu. Rodulle tyypillistä on hillitty ja rauhallinen käyttäytyminen. Nämä ominaispiirteet yhdistettynä Hachikon lojaaliuteen tekivät varmasti japanilaisiin ihmisiin vaikutuksen.
Hachiko kuoli vuonna 1935. Jo iäkäs koira löytyi elottomana Shibuyan kaduilta. Kun koira löydettiin, se päätettiin haudata isäntänsä professori Uenon viereen. Hachikon kunniaksi tehtiin myös pronssinen patsas, joka sijoitettiin juna-asemalle. Niin suuren vaikutuksen Hachiko oli tehnyt ihmisiin.
Vuosikymmenten aikana Hachiko on saanut kaikenlaisia muitakin kunnianosoituksia – on puistoa, on koirabussia ja ties mitä. Hachikoa tuskin kiinnostaa moiset asiat, sillä hän halusi vain vielä kerran nähdä omistajansa.
Kuolema toi heidät jälleen yhteen.
Kuivaa silmäkulmasi ja tutustu näihinkin tarinoihin:
– Oletko kuullut miehestä, joka huijasi kuolemaa 7 kertaa ja voitti lotossa jättipotin?
– Maailman kuuluisin gämblääjä, joka voitti 40 miljoonaa ja hävisi kaiken
–Broidi
