22.1.2024. Legendaarinen maalitykki Mike Bossy olisi tänään, tammikuun 22. päivänä, täyttänyt 67 vuotta. Syöpä vei miehen, jota yksikään joukkue ei jäällä pystynyt pysäyttämään, vain 65-vuotiaana vuoden 2022 huhtikuussa. Tässä Evergreen-sarjan uusi osa, Mike Bossyn poismenon jälkeen julkaistu muistokirjoitus NHL-blogin arkistoista.
RIP Mike Bossy
Joskus tuntuu siltä, että tapahtumien käsikirjoitus on kuin etukäteen sovittu.
Kun tieto Mike Bossyn kuolemasta 15.4.2022 tuli, New York Islanders pelasi juuri Montrealissa. Kaupungissa, jota seuran suurin legenda Mike Bossy aina ylpeästi piti kotinaan. Saimme juuri kuulla Islandersin uudelta valmentajalta, että Bossy perheineen asui hänen naapurinaan. Miken tytär kaitsi silloin tällöin Patrick Royn perheen lapsia.
Islandersin päähuoltaja Scott Boggs ompeli lyhyellä varoitusajalla pelaajien paitoihin kangaspalan “22”, joka laitettiin jo aikaisemmin siellä olleen numero 9:n viereen.
Ilta oli samalla huoltaja Boggsin oma juhlaottelu, hänen 2000. pelinsä NHL:ssä.
“Tyylikäs ja kova. Vilpitön ja hyväntahtoinen. Kunnioitettu ja jumaloitu. Urheilija ja taiteilija. Mestari ja legenda. NY Islander ja Hockey Hall of Fameen aateloitu. Lepää rauhassa, Mike Bossy.”
Entisen Islandersin PR-miehen Chris Bottan kuvaus poisnukkuneesta Mike Bossystä kertoi saman, mitä kaikki tämän suuren urheilijan ihailijat ja etenkin hänet tunteneet ajattelivat sinä perjantaiaamuna, kun tieto keuhkosyöpään menehtyneestä miehestä tuli julki.
Uutinen ei tullut yllätyksenä. Bossy oli lähtenyt vain viikkoa aikaisemmin kotiin palliatiiviseen hoitoon. Sairaalassa ei voitu enää tehdä mitään. Oli aika viettää viimeiset päivät läheisten ja rakkaitten lähellä.
Ei huippukausia
Jos et nähnyt New York Islandersin paidassa #22 pelannutta, rightin puolelta laukonutta Bossyä hänen vain vähän vajaat kymmenen vuotta (1977-1987) kestäneen NHL-uransa huippuvuosina, älä ole pahoillasi. Mike Bossyn uralla ei ollut huippuvuosia, tai niitä edeltäneitä kehitysvuosia, tai huippuvuosien jälkeisiä vuosia.
Hän ei aloittanut nelosketjussa oppiakseen puolustamaan ensin, eikä viettänyt viimeisiä pelivuosiaan jo hidastuneena veteraanina. Punainen tai valkoiseksi maalattu Titan heilahti nopeasti. Ja tarkasti.
The Boss oli NHL:n ylimmällä huipulla koko uransa ajan, kunnes selkävaivat hidastivat ja päättivät uskomattoman uran ennen aikojaan; juuri, kun hän oli ehtinyt täyttää 30 vuotta.
Uusi tulokasennätys heti kaudella 1977-78: 53 maalia. Ennätyksen rikkoi vasta Winnipeg Jetsin Teemu Selänne kaudella 1992-93 76 maalillaan. Jos olet nähnyt julisteen tuolta ajalta, jossa Selänne poseeraa ison tekstin “The New Boss” alla, se on viittaus juuri Mike Bossyyn.
Maalisaldot seuraavilta kausilta: 69. 51. 68. 64. 60. 51. 58. 61. Ja 38 viimeiseksi jääneellä kaudella 1986-87. Kovissa otteluissa ja tuhansien poikittaisten mailojen pehmentämä selkä vaivasi viimeisellä kaudella. Hän teki keskimäärin 57 maalia per kausi koko uransa ajan.
Mike Bossyn tilastot ovat käsittämättömät millä aikakaudella tahansa. Vain kaksi pelaajaa – Wayne Gretzky ja Mario Lemieux – ehtivät 500 maalin virstanpylväälle nopeammin. NHL-historian paras maalit per ottelu keskiarvo 0.762. Eli lähes maali jokaisessa ottelussa, kymmenen vuoden ajan.
Mario Lemieux on tässä tilastossa hyvänä kakkosena, keskiarvolla 0.754.
Yhteensä 573 maalia 752 runkosarjaottelussa. 1,126 pistettä. Tähän päälle 85 maalia ja 160 pistettä 129 erittäin kovassa Stanley Cup-playoffottelussa. Neljä peräkkäistä Stanley Cup-mestaruutta yhden NHL-historian parhaimman dynastiajoukkeen jäsenenä. Viisi kertaa peräkkäin finaalissa.
Bossy pelasi New York Islandersissa, joka voitti yhdeksäntoista Stanley Cupin pelisarjaa peräkkäin. Ennätys, jota ei tulla koskaan rikkomaan. Yksi kaikkien aikojen parhaista playoffpelaajista.
Hän oli NHL-historian ensimmäinen pelaaja, joka teki 25 ylivoimamaalia tulokkaana, yhdeksän hattutemppua saman kauden aikana, kolme peräkkäistä 60 maalin kautta, yhdeksän peräkkäistä 50 maalin kautta, ja neljä voittomaalia yhdessä ja samassa pelisarjassa Stanley Cupin playoffeissa (kevään 1983 konferenssifinaalissa).
Calder-palkinto vuoden tulokkaana (1978). Conn Smythe playoffien arvokkaimpana pelaajana (1982), Lady Byng NHL:n herrasmiespelaajana kolme kertaa (1983, 1984 ja 1986).
Kansainvälisessä jääkiekossa Mike Bossy muistetaan aina hänen voittomaalistaan vuoden 1984 Canada Cupin semifinaalin jatkoajalla Neuvostoliittoa vastaan. Calgaryn Saddledomessa pelattu ottelu oli turnauksen moraalinen finaali.
Samassa kesän 1977 NHL Draftissä Islandersiin varattu John Tonelli puski kiekkoa eteenpäin hyökkäysalueen kulmassa, ja syötti siniviivalle Paul Coffeylle. Coffeyn laukaus, johon Bossy sai mailansa väliin, ohjaten sen maalivahti Sergei Mylnikovin alitse maaliin.
Tämä maali on yksi kanadalaisen jääkiekon suurimmista maaleista.
Neljäntoista joukkueen virhe
Dale McCourt. Barry Beck. Robert Pickard. Jere Gillis. Mike Crombeen. Doug Wilson. Brad Maxwell. Lucien DeBlois. Scott Campbell. Mark Napier. John Anderson. Trevor Johansen. Ron Duguay. Ric Seiling.
Tuttuja nimiä NHL:n lähimenneisyydestä. Pääasiassa 1970-luvun lopun ja 1980-luvun NHL-pelaajia. Wilson ja DeBlois pelasivat liigassa vielä 1990-luvullakin. Kaikilla näillä neljällätoista pelaajalla on jotain muutakin yhteistä:
Heidät valittiin kesän 1977 NHL Draftissä ennen Quebecin junnuliigassa pelannutta Mike Bossya. Gillis (78 NHL maalia) ja DeBlois (249) valittiin myös samasta liigasta, vielä Montrealissa pidetyssä varaustilaisuudessa.
Kotikaupungin Montreal Canadiens valitsi mieluummin kapinaliiga WHA:ssa jo pelanneen Mark Napierin numerolla 10. Ymmärrettävä valinta, ottaen huomioon, että Napierilla oli jo ammattilaiskokemusta.
New York Rangersillä ja Toronto Maple Leafsillä oli kummallakin kaksi varausvuoroa ennen numeroa viisitoista, mutta Rangers valitsi Ron Duguayn ja Lucien DeBloisn, Leafs John Andersonin ja Trevor Johansenin.
Bossy oli tehnyt Montrealin kaupungin kupeessa, Laval Nationalin paidassa uskomattomat 308 maalia neljässä kaudessa (70, 84, 79, 75), 259 QMJHL:n eli Quebecin junnuliigan (liigan nimi sittemmin muuttunut) ottelussa.
Paikallinen media Montrealissa kutsui koko ikänsä Mikeksi tai Michaeliksi kutsuttua, ukrainalaisen kymmenen lapsen perheen (joista kuusi poikaa) poikaa etunimellä “Michel” lähes täysin ranskankielisessä Lavalissa. Mike Bossy oli kuitenkin englanninkielinen.
Michael Dean Bossy syntyi 22. tammikuuta vuonna 1957 Montrealissa. Perheessä oli siis kymmenen lasta, he asuivat vaatimattomasti neljän huoneen huoneistossa. Isä Borden Bossy jäädytti pojilleen luistelukentän kotitalon takapihalle. Mike Bossy laukoi kiekkoja poikavuosinaan maaliksi laitettua vaneria vasten, oikeaan maaliin verkkoineen ei ollut varaa.
Laval National jäädytti Bossyn paidan numero 17 hänen neljän huikean kautensa kunniaksi.
Quebecin liigaa pidettiin – ja pidetään usein yhä – kolmesta Kanadan pääjunnusarjasta heikoimpana. Ontarion liigaa pidetään kovatasoisimpana ja lännen WHL:ää eli “Dub”:ia kovaotteisimpana. Scoutit olivat tietoisia Mike Bossyn maalitehtailusta, mutta hänen puolustuspelinsä ja fyysinen valmiutensa olivat isoja kysymysmerkkejä.
New York Islandersin, ja myöhemmin Detroit Red Wingsin dynastiajoukkueitten rakentajana tunnettu Jim Devellano kertoo tarinan Mike Bossyn varaamisesta kirjassaan “The Road to Hockeytown”.
Kun Islandersin vuoro numero 15 tuli, oli tehtävä päätös. Islandersin pöydässä keskusteltiin kahdesta pelaajasta. Toinen oli Ontarion liigan pistekuningas, 60 maalia ja 143 pistettä Kitchener Rangersissä tehnyt kahden suunnan hyökkääjä Dwight Foster.
“Bossy oli kirjoissamme pelaaja, joka ei puolustanut, ei taklannut, ja hänen kovuutensa oli kysymysmerkki”, kirjoitti Jimmy D. Foster oli selvästi varmempi varaus, takuuvarma NHL-pelaaja.
Devellano, GM Bill Torrey, scoutit ja valmentaja Al Arbour miettivät asiaa.
“Jos voit vakuuttaa minulle, ettei Bossy pelkää, ota hänet”, tuli ratkaiseva neuvo Arbourilta. “Minä voin opettaa pelaajalle, miten puolustetaan, mutta en osaa opettaa miten tehdään maaleja. Ja me tarvitsemme maaleja.”
Islandersin laskuun Quebecin liigan pelejä seurannut paikallinen scoutti Henry Saraceno kannatti myös Mike Bossyn varaamista Dwight Fosterin sijasta.
Riski otettiin. Loppu on niin sanotusti historiaa.
Ylimieliseltä kuulostanut lupaus
Mike Bossy kertoi heti varauksensa jälkeen BIll Torreylle aikovansa tehdä viisikymmentä maalia ensimmäisellä NHL-kaudellaan. Se oli aikamoinen lupaus kaksikymppiseltä tulokkaalta (NHL alkoi varaamaan 18-vuotiaita vasta vuonna 1979).
Bossy piti lupauksensa. Entinen tulokasennätys oli 44 maalia; Buffalo Sabresin Rick Martinin nimissä kaudelta 1971-72. #22 siis paransi ennätystä yli kahdellakymmenellä prosentilla.
Kun tultiin kaudelle 1980-81, Bossy saavutti seuraavan huomattavan NHL-ennätyksensä. Legendaarinen Maurice “Rocket” Richard oli tehnyt toisen maailmansodan aikana, kaudella 1944-45 uskomattomat viisikymmentä maalia yhtä monessa ottelussa (laskettuna kauden alusta).
Mike Bossy teki 48 maalia ensimmäisissä 47 ottelussaan, ja oli vieläkin numerossa 48, kun viidennenkymmenennen ottelun kolmas erä alkoi Washington Capitalsia vastaan Long Islandilla. Maali numero 49 tuli ylivoimapelissä, kun peliaikaa oli jäljellä enää neljä minuuttia.
Kun ottelua oli pelaamatta enää kaksi minuuttia, Bryan Trottier lähetti täydellisen syötön, ja Bossy laukoi suoraan syötöstä. 50 maalia 50 ottelussa!
Vaikka Wayne Gretzky rikkoikin ennätyksen eräänä kylmänä Edmontonin iltana 30. joulukuuta vuonna 1981 tekemällä 50 maalia uskomattomasti 39 ottelussa, Mike Bossyn ennätys oli silti merkittävä.
Laukaus huomattiin heti
New York Islandersin harjoitusleirillä syksyllä 1977 ei mennyt kauaa, kunnes kaikki huomasivat miten spesiaali joukkueen uusi pelaaja oli. Mike Bossyn laukaus huomattiin ensin, ja siitä tuli hänen tavaramerkkinsä.
Hänet laitettiin nopeasti ketjuun yhdessä Brian Trottierin ja Clark Gilliesin kanssa. Huippuketju sai myöhemmin nimen “Trio Grande”. Trottierin ja Bossyn yhteispeli varsinkin oli jotain maagista. Miehistä tuli parhaat ystävät ja kämppäkaverit pelikiertueilla. Parivaljakkoa kutsuttiin yhteisnimellä “Bread & Butter.”
Trottier oli syöttäjänä 310 Bossyn 573 maalista.
Trio Granden roolitus oli klassinen. Kahden suunnan sentteri Trottier puolusti, voitti aloitukset ja rakensi peliä. Isokokoinen Gillies hoiti kamppailut kulmissa. Bossy tuli päättämään tilanteet laukauksellaan, vaikka hänen syöttötaitonsa oli maalitykkitähtien tapaan aliarvostettu.
Bossy ei ollut supertaitava luistelija, mutta hän oli ketterä. Hän osasi nousta maalipaikkoihin sivusta kuin huomaamatta, ja siksi hän oli todella vaikea pidettävä vastustajille. Tuo taito piileskellä kaikkien nähtävillä, ja ilmestyä vapaaseen paikkaan,vain hetkeksi. Hän ei kuljettanut kiekkoa paljoa, siitä piti yleensä huolen Trottier.
Hän ei harhautellut ohi vastustajan pakkien yleensä.
Vastustajat laittoivat aina parhaan puolustavan hyökkääjänsä Mike Bossyn päällystakiksi. Buffalossa Scotty Bowman lähetti Craig Ramsayn. Montrealissa viereen ilmestyi Bob Gainey. Philadelphia Flyersin entinen tulisieluinen kapteeni, leppoisasta televisiokommentaattorista Ottawa Senatorsin sikariportaaseen palkattu Dave Poulin sanoi pelanneensa Mike Bossyä vastaan kaksikymmentäkaksi kertaa, tehtävänään varjostaa tätä niin hyvin kuin mahdollista.
Bossy teki 37 pistettä noissa 22 ottelussa.
Mike Bossyn legendaarinen laukaus oli nopea. Hänen ei tarvinnut vastaanottaa kiekkoa, eikä asetella. Syötön ei ollut pakko olla täydellisesti lapaan asetettu. Hän pystyi laukomaan nopeasti ahtaastakin paikasta.
Bossyn laukaus ei ollut hirmukova kuin saman aikakauden Al MacInnisillä. Mutta se lähti suoraan syötöstä nopeasti ja tarkasti vähän samaan tapaan kuin Brett Hullin laukaus. Useimmiten maalivahti ei yksinkertaisesti ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti.
Mike Bossyn laukausten onnistumisprosentti 21.2% koko NHL-uran kymmenen vuoden aikana on järjetön. Kukaan muu viidensadan maalin kerhon jäsen ei påäse lähellekään.
Tämän kirjoittaneella oli onnea nähdä punaisen Titan Turbon heilahdus kerran, Vancouverin Pacific Coliseumissa tammikuussa 1985. Bossy teki kauden 38. maalinsa John Tonellin syötöstä ottelussa, jonka Canucksin Jere Gillis ratkaisi jatkoajalla.
Maalivahti Richard Brodeur oli varmasti valmis torjumaan, mutta hieman tilaa saanut #22 yllätti nopealla ja puhtaalla laukauksella. Tyypillisesti kovaotteinen Canucks töni, häiritsi ja rikkoi koko runsasjäähyisen ottelun ajan. Mike Bossy piti silmänsä kiekossa.
Kompleksi, suorapuheinen kaukaloväkivallan vastustaja
Mike Bossyn saavutukset on nähtävä vielä suhteutettuna siihen NHL-aikakauteen, missä hän pelasi. NHL-jääkiekko oli 1970-80 luvuilla väkivaltainen, kovapintaisten miesten peli. Maalin tekeminen on aina ollut kaikkein vaikeinta NHL:ssä, ja juuri siinä Bossy loisti.
Bossy oli omanlaisensa, uniikki supertähti. Hän teki kaiken omalla tavallaan. Ensimmäinen modernin ajan NHL:n pelaaja ja varmasti ensimmäinen supertähti, joka julkisesti puhui kaukaloväkivaltaa vastaan. Hän sanoi tarpeettoman väkivallan myrkyttävän myös junnujääkiekon.
Hän sai aikakaudelle tyypillisesti haukkuja ja nimittelyä vankan mielipiteensä takia, mutta se ei vaikuttanut häneen mitenkään. Mike Bossy oli periaatteen mies, joka rohkeasti luisteli omia polkujaan. Häntä haukuttiin pehmeäksi mielipiteittensä takia, mikä oli niin kaukana todellisuudesta kuin saattoi olla.
Mike Bossy oli vastustajien silmätikku numero yksi jokaisessa pelaamassaan ottelussa. Aina se pelaaja, joka yritettiin pysäyttää keinolla millä hyvänsä. Hän otti vastaan enemmän rumia taklauksia, lyöntejä ja poikittaisia mailoja selkäänsä kuin ehkä yksikään tähtipelaaja NHL:n historiassa, vaikka ketjukaveri Clark Gillies kävikin usein hoitamassa baarilaskun pois pöydältä, kun otteet kävivät liian rumiksi.
Bossy kieltäytyi pudottamasta hanskojaan. Hän ei koskaan hermostunut, ei lyönyt takaisin, eikä tapellut. Hän kosti tekemällä lisää maaleja.
Kevään 1982 Stanley Cup-finaalissa Vancouver Canucksin Tiger Williams yksinkertaisesti keihästi puisella Canadien-mailallaan Bossyn, joka putosi jäälle. Numero 22 kosti senkin dominoimalla pelisarjaa maalitilastossa.
Voimme jälkeenpäin todeta Mike Bossyn olleen aikaansa edellä. Hän ei antanut aikakautensa jääkiekon muuttaa omaa persoonallisuuttaan joksikin sellaiseksi, mitä hän ei ollut. Se on todellista rohkeutta. Hän kampanjoi koko elämänsä ajan puhtaan jääkiekon puolesta. Hän oli oikeassa.
Bossy tiesi olevansa hyvä alusta loppuun. Hän sijoitti itsensä kaikkien aikojen ykkösviisikon laidalle elämäkertakirjassaan, mistä ihan kaikki eivät pitäneet. Hän lupasi tehdä viisikymmentä maalia kaksikymppisenä tulokkaana, ja kun selkä ei enää kestänyt, eikä hän pystynyt pelaamaan haluamallaan tasolla kolmikymppisenä, hän yksinkertaisesti lopetti pelaamisen.
Mike Bossy olisi voinut pelata vähän pienemmässä roolissa, puuduttaa selkänsä ennen pelejä, silti tehdä kolmisenkymmentä maalia kaudessa, ja ansaita hyvät rahat, mutta hän mieluummin lopetti.
“A pigment of your imagination..”
Peliuransa jälkeen Mike Bossy palasi Islandersin palvelukseen. Hän toimi menestyksekkäästi, ja antoi oman näkemyksensä perusteella apua sponsoreitten hankinnassa, kannattajien toiminnassa seuran kanssa sekä Islandersin ympärillä toimivan yhteisön ja seuran välisissä suhteissa.
Hänet tunnettiin myöhemmin myös erittäin arvostettuna NHL-kommentaattorina kotiprovinssissaan Quebecissä. Hän kiersi vuosikaudet ympäri Kanadaa luennoiden puhtaan jääkiekon puolesta.
Myöhemmissä kuvissa näet Mike Bossyn, jonka tummat hiukset ovat muuttuneet tyylikkään hopeisiksi. Kun jääkiekkolegendan hiuspehko alkoi ensimmäisen kerran muuttaa väriään, haastattelija kysyi siitä Bossylta.
“That is a pigment of your imagination”, vastasi Mike Bossy, hymyillen.
Bossy oli elämänsä lopussa isä, isoisä, ja aviomies Lucensä kanssa; pariskunta oli yhdessä yli viisikymmentä vuotta, teini-iästä lähtien. Hänellä oli kaksi tytärtä, Josiane ja Tanya, sekä kaksi lastenlasta.
Hän kohteli kaikkia fanejaan hyvin. Hänet tunnettiin ystävällisenä, huumorintajuisena ja vaatimattomana miehenä saavutukset huomioonottaen. Hän oli sisäisesti ylpeä menestyksistään.
Liian aikaisin
Mike Bossy oli paras puhdas maalintekijä, jonka NHL on koskaan nähnyt. Yhdeksän peräkkäistä yli viidenkymmenen maalin kautta. Viisi yli kuudenkymmenen maalin kautta. Hän teki 61 playoffmaalia New York Islandersin neljän vuoden ja 72 ottelun Stanley Cup-putken aikana.
Hän pelasi omalla tyylillään, ja omista periaatteistaan vankasti pitäen aikana, jolloin NHL-jääkiekko oli kovapintaisten miesten väkivaltainen peli. Rohkea sielu, joka pelasi rohkeasti omalla tavallaan. Hän pelasi jääkiekkoa niinkuin jääkiekkoa on tarkoitettukin pelattavan, kuten vanha fraasi kuuluu. Briljantti taituri, jota ei koskaan onnistuttu pysäyttämään.
Noin hyväksi mestariksi ei tulla ilman todella kovaa harjoittelua. Mike Bossy sanoi itse salaisuudekseen yksinkertaisesti sen, että hän osui aina maaliin. Hän maksoi maaleistaan kalliisti omalla terveydellään, minkä vuoksi ura NHL:ssä päättyi kymmeneen kauteen.
Bossyn NHL-ura oli samanlainen kuin lopulta koko hänen elämänsä.
Se vietettiin kokonaan ehdottomalla huipulla, mutta loppui liian aikaisin.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
