Blogi

Onside with Jouni: Lord Stanley on talossa tänään

15.6.2024. Edmonton Oilers lähtee tänään lauantai-iltana pelattavaan Stanley Cupin finaalin neljänteen otteluun 3-0 tappioasemasta. Se taistelee kauden pitkittämisestä vielä muutamalla päivällä. Florida Panthers taas on lähellä monen pikkupojan ja täysikasvuisen miehen elämän suurimman unelman toteuttamista. Jääkiekko-ottelussa vallitsee spesiaali tunnelma, jännittävä odotus, kun tiedetään loordi Stanleyn olevan talossa.

Susilauma

Florida Panthers. Timantinkova joukkue, joka johtaa Stanley Cupin finaalia otteluvoitoin 3-0. Maalitilasto 11-4 Panttereitten hyväksi. Floridan maalivahti Sergei Bobrovski on ollut selvästi parempi kuin Edmontonin maalivahti. Panthersin parhaat hyökkäyspään pelaajat ovat olleet parempia kuin Oilersin hyökkääjätähdet. 

Floridan sivuosien esittäjät kakkosesta neloseen, ja alemmissa puolustajapareissa ovat olleet paremmat kuin Edmontonin vastaavat. 

Edmonton on voittanut laukaukset kahdessa kolmesta ottelusta, mutta kuten alempana todistetaan, NHL-jääkiekko on tulosurheilua, jossa maalit ratkaisevat. Ei nörtteillä. 

Yksinkertaisesti, Florida Panthers on ollut parempi. 

Pantterit ovat kurittamassa Oilersia tavoilla, joilla mikään NHL-joukkue ei onnistunut kurittamaan Oilersia ainakaan viimeisten 70 NHL-ottelun aikana. Tällä tavalla puolustavaa, tarkkaa, monitasoista puolustuspeliä pelaavaa joukkuetta ei ole aikaisemmin tullut vastaan. 

Ja jos satut pääsemään maalivahdin lähelle, hän pysäyttää kaiken. 

Pantterit puolustavat kuin susilauma. Sudet eivät tule kimppuun umpimähkäisesti. Niillä on tarkka taktinen suunnitelma, johtajineen ja “takakarvaajineen”, jos näin voidaan sanoa. Ne houkuttelevat saaliin ensin uskomaan, että mahdollisuuksia olla joutumatta ystävällisiltä isoilta koirilta näyttävien otusten lounaaksi on. Florida Panthers tekee saman, kun pelaajat kääntävätkin mailansa toisinpäin ja sulkevat hyökkääjien tien. 

Calgaryssä ihmetellään aivan varmasti, miksi Flamesin silloinen johto päästi susista ehkä raaimman, Sam Bennettin, pois Cowtownista. Mitä helvettiä he oikein ajattelivat? Matthew Tkachuk halusi pois Etelä-Albertasta, hänen siirtämisensä oli erilainen tapaus. 

Joskus, kun seuraamme tai oikeastaan tuhlaamme aikaamme sosiaalisessa mediassa, unohtuu, että Stanley Cupin finaalissa jäljellä on vain kaksi parasta joukkuetta. Kaikki muut ovat pelinsä pelanneet. Ei kannata välittää melusta. 

Katsomme viimeisinä pitkän, ja todella rankan Stanley Cup-marssin kalkkiviivoille raahautuvia joukkueita. Kunniaa heille. Stanley Cupin voittaminen on vaikein mestaruus voittaa ammattilaisurheilussa. That´s the hill I will die on.

Edmonton Oilers on pulassa

Vain yksi joukkue Stanley Cup-finaalin historiassa on onnistunut nousemaan 3-0 tappioasemasta vielä mestariksi. Vuoden 1942 Toronto Maple Leafs. Berliinin olympiakisoissa seiväshypyssä kuudenneksi sijoittunut kapteeni Syl Apps. Valmentaja Happy Day. Detroit Red Wings kaatui lopulta seitsemännessä pelissä. 

Edmonton Oilers on mahdottomassa tilanteessa. 

Stanley Cupin finaalihistoriassa on nähty 28 tilannetta, joissa toinen joukkue on noussut otteluvoitoissa 3-0 voittoon. 27 kertaa siis se on voittanut. 25 kertaa tappiolle pudonnut joukkue on onnistunut voittamaan yhden pelin ja pudonnut viidennessä pelissä. 

Vanhoilla tilastoilla ei ole mitään merkitystä nykyisin, vanhat ovat vanhoja. 

Edmonton Oilersin kopissa uskotaan yhä. Stuart Skinner sanoi, ettei hän tunne tilastoja, mutta jos joku pystyy vielä nousemaan, se on “Oil”. On voitettava vain yksi ottelu ensin. Ei neljää. 

Vastassa on uskomattoman tarkasti ja kurinalaisesti ja vahvasti taloaan puolustava Florida Panthers. Ja ennenkaikkea täysin muurimaisesti pelannut maalivahti Sergei Bobrovski. Koska viimeksi on maalivahti dominoinut Stanley Cupin finaalia tällä tavalla? 

Tim Thomas vuonna 2011 tulee mieleen. Laukauksia, liikennettä, mitä tahansa eteen, mikään ei onnistu. Corey Perry kävi istahtamassa Bobrovskin päälle viime pelissä. Bobin torjuntaprosentti finaalissa 95.3%.

Toisessa päässä vuosi sitten vuoden tulokaspalkinnon finalistiksi nimetyn Stuart Skinnerin vastaava 86.8%. Stu on 25-vuotias, juuri pelannut toisen täyden NHL-kautensa. Bob sanoi itse olleensa vielä kakkosvahti tuossa iässä (hän on nyt 35-vuotias). Kokemus on rautaa. 

Onko liian yksinkertaista syyttää maalivahtia Stanley Cup-tappioista? Onko se reilua? Tosiasia on kuitenkin se, että jos Oilersin maalivahti olisi torjunut 90 prosentin tehoilla, Edmonton voittaisi Stanley Cupin. 

Bobrovski on torjunut lähes kuusi maalia enemmän kuin tavallinen maalivahti olisi keskimäärin torjunut. Eli “normaali” NHL-vahti olisi tässä vaiheessa päästänyt 5.44 maalia odotetusti. Bob ei ole. Bobrovski loistaa etenkin läheltä tulleitten kiekkojen pysäyttämisessä. Tämä tiedettiin jo ennen finaalin alkua. Zach Hymanin menestyksekäs ura “Tap-in”-taiturina on tauolla. 

Bob on ollut parempi kuin Stu, paljon parempi. Florida Panthers on tehnyt myös virheitä jäällä, mutta maalivahti on korjannut ja peittänyt ne uskomattomalla pelillä. Playoffeissa ei virheitä voida korjata tekemällä vain enemmän maaleja toiseen päähän. 

Tätä finaalisarjaa ei pystytä kunnolla analysoimaan modernien jääkiekkotoimittajien tavalla, eli jättämällä pelit kokonaan katsomatta, koska on parempaakin tekemistä, ja katsomalla tulokset seuraavan aamun “Box Score”-sivulta. Se ei kerro koko tarinaa. 

Kun käydään läpi kaikki mahdolliset luvut maalipaikoista, kaikki näyttää normaalilta. Mutta lähes mikään ei ole mennyt sisään. 

Tämä selittää valmentaja Kris Knoblauchin kommentit. En ihan usko Valkosipulin väittämään, että Oilers on todistanut pystyvänsä voittamaan Panthersin. On voitettava ensin todistaakseen tuon. Mutta muuten tulokasvalmentajan kommentit ovat uskottavia. Eikä hän tietenkään voi luovuttaa missään tilanteessa. Jos hän ei enää uskoisi joukkueeseensa, hänen kannattaisi jäädä kotiin. 

Loukkaantumiset ovat ottaneet raskaan veronsa. Evander Kanesta odotettiin ehkä Edmontonin tärkeintä pelaajaa finaalissa, monellakin tapaa. Kane ei pysty edes istumaan pelaajapenkillä ottelujen aikana, hän ei pukenut enää kolmanteen peliin, eikä ole harjoitellut kunnolla viikkoihin. 

Darnell Nurse pelaa selvästi loukkaantuneena, kuten myös Leon Draisaitl. Eivätkä he ole ainoat. Purkka pysähtyy ja ilme vakavoituu, kun kauden jälkeen julkaistava “laundry list” loukkaantuneina pelanneista tulee näkyviin. 

Samalla olen aivan varma, että Florida Panthersin leirissä pelaa myös useampi pelaaja kaikenlaisten vaivojen hidastamana. Joskus mestari on kärsinyt enemmän kuin kakkonen. 

Edmonton Oilers on pelannut uskomattoman kauden. Kun se marraskuun alussa oli voittanut kaksi ja hävinnyt yhdeksän (2-8-1), kuka olisi uskonut saman joukkueen vielä pelaavan kesäkuun puolivälissä?

Ilman negaa, emme tule näkemään tuhkimotarinan onnellista päätöstä tällä kertaa. Queenin kitaristilta näyttänyt Charles Perrault ei kirjoittanut tätä satutarinaa. Väsyneen näköisillä, Gary Bettmanin tarjoamilla, Stanley Cup-median lahjomisillallisilla paikallisessa Craft Beer Market-baarissa ryvettyneillä NHL-journoilla saattaa tänään olla tehtävänä kirjoittaa tämä tarina loppuun. 

Floridan miesten juhlia Albertassa

On hyvin mahdollista, että Edmontonin upean Rogers Place-hallin nopealla jäällä (Kiimingin mies Niko Mikkola kertoi NHL-blogille jään täällä olevan paremman kuin Sunrisessa, mutta ei niin paljon paremman kuin mitä hän oli odottanut) tullaan tänään mahdollisesti näkemään jo toisen Floridan osavaltiosta käsin operoivan NHL-seuran Stanley Cup-juhlat. Tampa Bay Lightning juhli tyhjässä ja hyisen kylmässä rakennuksessa seurahistoriansa toista Stanley Cupia kuplaplayoffien päätteeksi. 

Muisto tuosta Stanley Cup-juhlasta on yhä mielessä kuin uni, jota on vaikea uskoa. Tyhjä halli. Kaikilla noin 20 median jäsenellä pipo päässä ja talvitakki päällä. Vain yksi katsoja – Corey Perryn vaimo. Lightning voitti maalein 2-0. Victor Hedman voitti Conn Smythe Trophyn. Epätodellinen näky. 

Lightning juhli mestaruuttaan 28. päivänä syyskuuta. Lämmin loppukesän päivä oikeastaan. Albertassa mennään kesästä suoraan talveen, syksy kestää päivän tai pari. Tosi outoa jälkeenpäin ajatellen. Voimme pitää jääkiekkokauden päättämistä kesäkuun 15. päivänä myös hieman outona. Jääkiekkoa ei pitäisi pelata enää kesäkuussa. Ymmärrämme, ettei kauden aikainen aloittaminen vaikkapa syyskuussa oikein käy amerikkalaisille omistajille muitten lajien kilpailun takia. Asia on mikä on. 

Toisaalta pidämme kesäkuu-aiheisista jääkiekkosloganeista! “Huonot maalivahdit eivät pelaa kesäkuussa”, kuten ystävämme Jim Bedard kerran viisaasti sanoi, kun hänen valmennettavansa Chris “Ozzie” Osgood sai sapiskaa medialta. 

“Huonot joukkueet eivät pelaa enää kesäkuussa”, mikä näyttää unohtuvan joskus. Stanley Cupin finaalissa ei pelaa koskaan huonoja joukkueita. Rammaksi luistelleita, väsyneitä ja vaivojen hidastamia, varmasti. Ei huonoja. 

Tilastot ja tulokset

Tilastoja käytetään nykyisin enemmän kuin koskaan NHL-jääkiekon analysoimiseen. NHL-blogilla on aina lähdetty enemmän katsottujen pelien, ja tilanteitten perkaamiseen, henkilötunnelmiin ja niin edelleen, vaikka toki tilastot ovat aina mielenkiintoisia. 

Natural Stat Trick-sivuston mukaan Edmonton Oilers on tähän saakka pelatuista kolmesta finaaliottelusta otettujen tilastojen perusteella ollut vaarallisissa maalipaikoissa (high danger chances) parempi kaikissa tilanteissa; ylivoima, alivoima ja niin edelleen, luvuin 30-26. 

Oilersilla on siis ollut enemmän paikkoja kuin selvästi johdossa olevalla Floridalla. Jääkiekko on kuitenkin tulosurheilua. Saman sivuston mukaan Panthers on käyttänyt noista vaarapaikoista hyväkseen kuusi, Edmonton ei yhtään (6-0). 

Edmontonin maalintekijät ennen neljättä finaalipeliä ovat Ryan McLeod, Warren Foegel, ja viikingit Mattias Ekholm sekä Philip Broberg. Kerrankin tuli maaleja sivuosien esittäjiltä, mutta silti voittoja ei ole tullut. 

Missä luuraavat Edmonton Oilersin kovat hyökkäyspelin taitajat? Leon Draisaitl, Zach Hyman ja Ryan Nugent-Hopkins eivät ole onnistuneet merkkauttamaan pistettäkään finaalin kolmessa ottelussa. Draisaitl tuli finaaliin tehtyään 28 pistettä 18 ottelussa. Tässä kohtaa on todettava rehellisesti, kuten pelejä katsoneet tietävät, että Connor McDavid on pelannut hyvin finaalissa. 

McDavidiltä ei ole tullut huippuiltaa, jossa hän ottaa koko joukkueen reppuselkäänsä, kuten Game 6 Dallas Starsia vastaan, kuitenkaan. Kolme syöttöpistettä hän on onnistunut ujuttamaan tilastoon, ja ollut paljon esillä. 

Saamme nähdä, ehtiikö #97 tekemään jotain tänään. Jotain erikoista. Tuleeko sitä “road hockeya” eli vähän enemmän improvisoitua kuviota ylivoimassa. 

Silmiinpistävin ongelma Oilersilla on ollut sen viimeiset neljä vuotta NHL-tilastoja dominoineen ylivoiman tehottomuus. Kymmenen ylivoimatilannetta finaalissa, nolla maalia. Florida Panthersin alivoima on myös todella hyvä. Sen paras pelaaja on Sergei Bobrovski. 

Edmontonin ylivoimalla oli paikat ratkaista peli ensimmäisessä ja kolmannessa ottelussa, mutta se ei onnistunut. Tilastonörttien (luitte oikein, senkin nörtit!) mukaan voitot voisivat olla 2-1 Oilersille. Ja tässä ollaan tilanteessa, jossa kausi päättyy hyvin mahdollisesti jo tänään. 

Game 2 oli todella huono peli Edmontonilta. Game 1 oli se menetetty mahdollisuus varmasti Oilers-leirin mielissä. Se olisi pitänyt voittaa. 

Voimme siis todeta, että Florida Panthers johtaa, tai toisinpäin, että Edmonton Oilers on häviöllä kolmesta syystä: Floridan maalivahtipeli. Edmontonin huippupelaajien tehottomuus. Oilersin ylivoiman tehottomuus. Hyvin yksinkertaista. 

Teoria siitä, että Paul Maurice on valmentanut Kris Knoblauchin suohon finaalissa ei oikeastaan pidä paikkaansa. 

Panthersillä on kokeneempi valmentaja. Mutta yhtään Paul Mauricea aliarvioimatta, hän ei ole joutunut tekemään yhtään muutosta, tai näkyvää hienosäätöä joukkueensa pelitaktiikkaan finaalissa. Paul vitsaili pressissään torstaina käyvänsä vain silloin tällöin kopissa sanomassa “hello” pelaajilleen, jotka muuten ajavat venettä. 

Valmennus ja pelityylin ja kovaan, päivittäiseen työntekoon ja pientenkin yksityiskohtien huomioonottamiseen perustuvan identiteetin sisäänajaminen on tehty jo aikaisemmassa vaiheessa. 

Corey Perryn viisi finaalia

En pidä yhtään huvittavana, enkä kirouksena, enkä negatiivisena asiana sitä, että 39-vuotias Corey Perry, “The Worm” pelaa jo viidennessä Stanley Cupin finaalissaan. Hän oli voittajan puolella vuonna 2007 Anaheim Ducksin nuorisoketjussa. 

Sen jälkeen “vain” perintöprinsessaan rooleja; Tampassa, Montrealissa, Dallasissa ja nyt mahdollisesti Edmontonissa. 

On muistettava, että pelkkä finaaliin pääsy on hirvittävän taistelun ja monen onnistuneen ja epäonnistuneen ottelun takana. Moni tekisi mitä tahansa päästäkseen edes kerran elämässään pelaamaan Stanley Cupin finaalisarjassa. 

Kunniaa siis “The Worm”:ille! 

BZ ja Panthersin tarina

Florida Panthersin nousu kahdessa vuodessa, tai sen putoaminen 122 pisteen joukkueesta 92 pisteen Stanley Cup-haastajaksi, ja lopulta todennäköiseksi voittajaksi on hieno tarina NHL-joukkueitten rakentamisesta kiinnostuneille. 

Tämän ei oikeastaan pitänyt olla Panthersin vuosi, joukkuetta itse johtavien mukaan. Keväällä 2022 GM Bill Zito antoi ensimmäisen kierroksen varausvuoron sekä Claude Girouxsta (2024 ensimmäisen kierroksen varausoikeus) että Ben Chiarotista (2023 ensimmäisen kierroksen varausoikeus). Panthers siis panosti, ja tulos oli kahdeksan playoffpeliä, voitto Washingtonista, ja toisen kierroksen neljän pelin pyyhkäisy golfin pariin Tampan toimesta. 

Mestaruusjoukkueita siis piti perinteisesti rakentaa kärsivällisesti Draftin kautta. 

Seuranneena kesänä vielä kesän 2025 ensimmäisen kierroksen varausoikeus annettiin pois Matthew Tkachuk-treidin yhteydessä. Kokonaisuudessa siis kolme ykkösvarausta lähetettiin pois, Giroux ja Chiarot eivät tehneet jatkoa Panthersin kanssa. 

Bill Zito on tehnyt loistavaa työtä. Hänellä ei ole kunnon varausvuoroja antaa scouteilleen, ei kummempaa pelaajavarantoa, eikä tilaa palkkakaton alla. Ulkoa päin voisi joku luulla, että kaikki on mennyt päin mäntyä. Mutta jotkut hankinnoista ovat osuneet kultasuoneen. Ensimmäisenä waivereistä hankittu Gustav Forsling. Ehkä NHL-historian paras siirtolistahankinta. 

Pakistoon Oliver Ekman-Larsson, Brandon Montour, Dimitri Kulikov. Puolustus on koottu milloin mistäkin, ja se näyttää todella kovalta. 

Tämä kausi alkoi vielä niin, että kaksi joukkueen parasta puolustajaa, Brandon Montour ja Aaron Ekblad olivat pitkään sivussa loukkaantumisten ja toipumisten takia. Puolustusta paikattiin eri keinoin. 

On huomattavaa, että Florida Panthers tulee olemaan todella kova vielä ainakin ensi kaudella. Se voi olla jopa parempi kuin nyt, koska tilaa katon alla on. Ensimmäistä kertaa aikoihin. Yksi Bill Ziton hyvin tunteva henkilö viestitti, että “BZ on älykäs mies”. Olemme huomanneet saman. Pitkällä tähtäimellä tällaiset joukkueet on palkkakaton takia jossain vaiheessa pakko hajoittaa. 

Vegas Golden Knights on todistanut, että Stanley Cup-joukkueita voidaan rakentaa ei-perinteisillä tavoilla. Florida Panthers on juuri todistamassa samaa, omalla tavallaan. 

Edmontonin näkökulmasta mietityttää, että Bill Zito kävi haastatteluissa, kun Oilers haki uutta manageria. Edmonton päätti palkata Kenny Hollandin. Mitä Zito olisi voinut saada aikaan Albertassa? Vaikeaa sanoa, olisiko omistaja antanut samalla tavalla vapaita käsiä kuin Vincent Viola on mahdollistanut Sunrisessa. 

Kenelle, tai kummalle, arvostettu Conn Smythe Trophy?

Erittäin arvostettu Conn Smythe Trophy Stanley Cupin playoffien arvokkaimmalle pelaajalle saatetaan tuoda jäälle tänään. 

Spekuloinnessa sen tulee viemään kotiin toinen kahdesta voittajajoukkueen, eli Florida Panthersin pelaajasta. 

Veikataan tässä, että jos kausi päättyy tänään, Sergei Bobrovski tulee koppaamaan Conn Smythen. Hän on ollut ratkaiseva tekijä finaalissa, kuten tässä on todisteltu, ja jokainen pelejä katsonut on nähnyt. 

Tapparan pelin kerran Hakametsässä nähneenä, Näsijärveen kaksi vuotta sitten yhtenä iltana hypänneenä, ja pelit katsoneena, valitsen kuitenkin Aleksander Barkovin. Conn Smythen virallinen määritelmä kuuluu olevan playoff-esitykset koko kahden kuukauden ajalta, ja siinä pidän juuri nyt uransa ehdottomasti parasta jääkiekkoa pelaavan Barkovin pelejä kokonaisuudessaan vahvempina. 

Me olemme nähneet Sasha Barkovin monipuolisen pelin tilastoihin päätyneet syötöt, ja maalit. Hänen peliinsä – tämä ei ole uutinen kenellekään – sisältyy paljon muitakin asioita, joita ei tilastoista edes näe. Paul Maurice kiteytti tämän asian niin hienosti. 

Tuo tilastoissa näkymätön elementti Barkovin pelissä on “lahja” häneltä joukkueelleen. Samalla Edmontonin peleissä hänen ketjunsa on saanut pelata hyökkäävämpää peliä ja tehnyt tulosta. Kuten Paul Maurice ennusteli, nyt ei pelata “Selke”-ominaisuuksilla. Ei tarvitse. 

Aleksander Barkov on nykypäivän Anze Kopitar, Patrice Bergeron ja Bryan Trottier. Nämä ovat erittäin harvinaisia kohteliaisuuksia NHL-pelaajalle. Kuuntelin perjantaina radio-ohjelmaa, jossa lähetykseen soittanut kuuntelija sanoi, ettei Edmontonin yleisön pitäisi buuata Florida Panthersille kun heidät esitellään, eikä etenkään Aleksander Barkoville. 

Kuuntelijan mielestä se on kuin buuaisi Patrice Bergeronille, siis miehelle joka pelaa jääkiekkoa sillä tavalla kuini tätä pyhää ja tärkeää peliä pitää pelatakin. 

Loordi Stanley on talossa

Loordi Stanley of Preston on paikalla tänään. Se tuo finaaliotteluun spesiaalin tunnelmalisän. Joskus Stanley tulee paikalle vasta pelin aikana. Saamme nähdä, miten tänään käy. 

Rogers Placen loppuunmyyty katsomo ja ulkona bailaavat kymmenisen tuhatta edmontonilaista saavat viimeisen mahdollisuuden kannustaa kotijoukkuettaan. Shania Twain laulaa hallin viereen pystytetyllä lavalla. Our Lady Peace soitti ennen Game 3:n alkua. 

Paikalla on iso määrä mediaa kaikkialta maailmasta. Stanley Cupin playoffkokemus ja etenkään finaalikokemus ei missään maistu samalta kuin Edmontonissa. Uskomaton muutos tässä kaupungissa viimeisten 15 vuoden aikana. 

Nyt suhteellisen uusi halli, vahva omistus, Oilersin ryysyjä on tänä keväänä myyty enemmän kuin Toronto Maple Leafsin fanipaitoja ja muuta, mikä on järjetöntä. Edmonton Oilers on ikoninen brändi ammattilaisjääkiekossa. Oilers on seitsemänneksi eniten voittoa tuottava seura NHL:ssä, vaikka se tulee viidenneksi pienimmältä markkina-alueelta. 

Tätä kaikkea on huikeaa seurata. 

Amerikkalaiset vieraat esimerkiksi ihmettelevät, miten täällä lauletaan kansallislaulut porukalla tuhansien ihmisten toimesta kovaäänisesti.  Vihaisennäköisen linnun maan kansalaiset laittavat lippiksensä sydämensä päälle, mutta eivät laula yhtä äänekkäästi. 

Kolmannessa ottelussa Florida Panthers onnistui hiljentämään yleisön, ja pysäyttämään sen luoman momentumin toisessa erässä kuuden minuutin ja 19 sekunnin aikana. Kolme maalia neljästä laukauksesta. Etenkin toinen ja kolmas maali tulivat Oilers-pelaajien pahoista virheistä. Panthersillä oli jäällä hyviä pelaajia, jotka rankaisivat virheistä nopeasti. 

Allekirjoittaneelle Stanley Cupin finaali on ollut erikoinen siinä mielessä, että olen samalla iloinen nähdessäni mahdollisesti neljän hienon suomalaispelaajan ja yhden apulaisvalmentajan unelman tulevan toteen, mutta samalla oli ehkä kerran tai pari elämässä tuleva tilaisuus kokea Stanley Cup kanadalaisessa kaupungissa. 

Tämä asia ei vain maistu samalta missään muualla. Voitto tai ei. 

Vertaan usein sitä suomalaiseen saunaan. Vain Suomessa sauna tuntuu oikealta. Ruotsalaisetkin osaavat rakentaa saunan.

Mutta missään muualla se ei tunnu samalta. 

Nauttikaamme mahdollisesta NHL-kauden viimeisestä ottelusta tänään Edmontonissa. Ja antakaamme kunniaa jokaiselle jääkiekkoilijalle, joka pelaa vielä kesäkuun 15. päivänä.

Täällä Jouni Nieminen, Rogers Place, Edmonton

X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]


Muita aiheeseen liittyviä juttuja