”Hän pystyi ampumaan joka kulmasta, kukaan ei pystynyt taklaamaan häntä tai ottamaan palloa pois, hän oli todellinen eläin.” Näillä sanoilla itse Zlatan Ibrahimovic kutsui Adrianoa Sport Biblen mukaan vuonna 2020.
Adriano Leite Ribeiro on monella tapaa unohdettu suuruus. Brasilialaisen hyökkääjän aika maailman huipulla jäi lyhyeksi. Ne muutamat kaudet, jotka hän pelasi huipulla, olivat sitä vastoin sitäkin maagisempia. Tuntuu kuin mies ei olisi koskaan tehnyt rumaa maalia. Otteissa oli jotain sellaista taikuutta mitä vain joillakin suurimmista brassipelaajista on ollut.
Jos Adrianoa vertaa Ronaldinhoon, Rivaldoon, Peleen, Neymariin tai Ronaldoon, se ei ole missään nimessä vääryys. Ongelma on vain se, ettei Adrianoa koskaan mainita samassa seurassa. Elämänhallinta oli se osa-alue, joka koitui Adrianon tuhoksi.
Mistä Adriano tuli ja mikä teki hänestä niin hyvän?
Adriano kasvoi köyhissä oloissa. Favelan eli slummin kasvatti rakasti jalkapalloa ja huippu-urheilu tarjosi tien parempiin oloihin. Adriano omisti elämänsä jalkapallolle ja raivasi tietään eteenpäin Flamengon junioriakatemiassa.
Adriano itse joskus totesi Goalin mukaan, että ”pallo oli aina jalassani ja että jumala on sen siihen asettanut”. Adriano eteni Brasiliassa aina pääsarjaan ja maajoukkueeseen asti. Pian olikin aika kokea Eurooppa, kun italialainen Inter osoitti kiinnostustaan.
Ura ei kuitenkaan auennut heti Interissä lupaavasta alusta huolimatta vaan matka jatkui Parmaan. Siellä Adriano löysi yhteyden Adrian Mutun kanssa ja verkot alkoivat heilua tappavaan tahtiin. Parmassa Adriano paukutti 23 maalia kahden kauden aikana.
Inter tajusi pian, että tähti on syntymässä ja pelaaja on saatava takaisin. Adriano oli nopea, erittäin vahva kamppailija, hyvä viimeistelijä, omasi mahtavan vasemman jalan laukauksen myös kauempaa maalista ja oli aika lailla yksinkertaisesti täydellinen pelaaja parhaimmillaan.
Lyhyet hetket huipulla
Paluu Interiin sujui hyvin. Kaudella 2003-2004 kaikkiaan 16 peliä tuottivat jo yhdeksän maalia. Vertailut Ronaldoon tässä vaiheessa uraa ovat paikallaan, sillä ominaisuuksissa oli jotain samankaltaista ja moni näki Adrianon haastavan tosissaan ”El Fenomenon” Brasilian ykköskärjen paikasta.
Vastustajien oli välillä lähes mahdoton pysäyttää nopeaa, vahvaa ja päättäväistä pelaajaa. Kaiken huipuksi Adrianon vasemman jalan laukaus oli täydellisen tulinen. YouTubesta löytää hyviä pätkiä Adrianon hetkistä, jolloin hän näytti nousevan maailman parhaaksi pelaajaksi.
Pelit sujuivat siis Italiassa hyvin ja kausi toi myös cup-mestaruuden. Adriano sai tilaisuuden myös maajoukkueessa, kun Copa Americassa mies pääsi vihdoin ykköskärjeksi. Adriano teki taikojaan ja valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi.
Jotain Adrianon tasosta kertoo sekin, että hänet valittiin Ballon d’Or -gaalassa kuudenneksi vuonna 2004 ja seitsemänneksi vuonna 2005.
Orastava suuruus alkoi väistyä, kun kesä 2004 toi huonoja uutisia. Adrianon isä oli kuollut sydänkohtaukseen. Silloinen joukkuetoveri Javier Zanetti oli paikalla, kun suru-uutinen tavoitti hyökkäjään.
– Hän alkoi huutaa tavalla, jota on mahdoton kuvitella. Se vieläkin kauhistuttaa minua. Sen puhelinsoiton jälkeen mikään ei ollut ennallaan, Zanetti kuvaili Tuttomercatowebin mukaan.
Elämänhallinta petti
Suru otti Adrianosta vallan. Mies ei pystynyt käsitellä suruaan, jolloin alkoholi tuli mukaan kuvioihin ja harjoitukset alkoivat jäädä välistä. Koti-ikävä ja suru painoivat Adrianon mielialaa entisestään. Masennuksestakin puhuttiin, mutta ajat olivat erilaiset.
Kun Adriano valittiin MM-kisoihin vuonna 2006 Ronaldon rinnalle, oli aika ajanut jo ohi miehestä. Niin aika oli osittain tehnyt tehtävänsä jo Ronaldollekin. Voi vaan kuvitella, miten tämä kaksikko olisi voinut pelata yhdessä. Maailman paras oikeajalkainen hyökkääjä ja maailman paras vasenjalkainen hyökkääjä. Nopeutta, kamppailukykyä, viimeistelyvoimaa, älykkyyttä ja puhdasta brasilialaista magiaa.
Adriano oli alle 25-vuotias, kun uran parhaat vuodet alkoivat jo olla hiljalleen takana. Juominen alkoi hiljalleen näkyä, kun paikkaa avauksesta ei enää irronnut. Ja kuoppa vain syveni.
Adriano sai silloin tällöin urastaan vähän otetta, kun esimerkiksi Jose Mourinho tuli Interin manageriksi. Portugalilaisluotsikaan ei silti voinut keskittyä vain yhteen pelaajaan, olihan ryhmässä 29 muutakin yksilöä.
Surullinen päätös
Adriano pelasi vielä Serie A:ssa kaudella 2010-2011, kun AS Roma antoi brassille viimeisen mahdollisuuden. Kausi toi kuitenkin tilastoihin vain viisi ottelua eikä yhtään tehtyä maalia. Tie vei nopeasti takaisin Corinthiansin riveihin Brasliaan.
Jos vielä vuonna 2009 Adriano oli vanhoilla pohjillaan pyssyttänyt 19 osumaa Flamengossa, enää osumia ei syntynyt. Pelejä ei kertynyt sen enempää. Vuodelta 2012 Adriano ei kellottanut yhtään pääsarjaminuuttia. 2014 vyölle kertyi yksi peli uudessa seurassa.
Ja 2016 ura päättyi Miami Unitedissa, mutta sarjapelejä ei sielläkään enää kertynyt. Ura tuli tuolloin 34-vuotiaana lopullisesti päätökseen. Adrianon kohdalla on hyvä myös mainita loukkaantuminen, joka viimeistään tuhosi hänen uransa.
– Kun akillesjänteeni pamahti 2011? Silloin tiesin kaiken olevan ohi fyysisesti, Adriano sanoi Players Tribunelle.
Adriano menetti tuohon loukkaantumiseen nopeutensa, ennen kaikkea räjähtävyytensä. Adriano sanoi, että isän kuolema jätti ”aukon sieluun” ja loukkaantuminen jätti sekin jäljen.
Adriano oli upea pelaaja, jonka ura jätti paljon jossiteltavaa.
–Broidi
