19.5.2022. Jokainen vähääkään jääkiekosta ymmärtävä tajuaa sen, että Anton Lundell oli yksi päättyneen runkosarjan parhaista tulokaspelaajista – jollei jopa paras – kun puhutaan kokonaisvaltaisesta pelaamisesta.
Syystä tai toisesta tätä ei kuitenkaan tulokkaiden kohdalla ymmärretä, tai haluta ymmärtää: NHL:ssä, tulokkaiden kohdalla, viihdearvo on asia numero yksi.
Tämä käy puhtaasti ilmi nimenomaan Lundellin tilannetta tarkasteltaessa – häntä, kun ei kelpuutettu kolmen Calder-finalistin joukkoon; Calder Trophy jaetaan NHL:n toimesta Vuoden parhaalle tulokkaalle.
Vasta myöhemmässä vaiheessa pelaajien kohdalla aletaan ymmärtää, mikä on oikeasti tärkeää; tästä osoituksena toimii NHL:n parhaalle puolustavalle hyökkääjälle jaettava Frank J. Selke Trophy.
Ja tuon pystin Lundell tulee uskoakseni voittamaan vielä NHL-urallaan – ainakin kaikki eväät hänellä siihen on, vaikka otantana onkin vasta yksi NHL-kausi.
Ja tuo henkilökohtainen pysti on huomattavasti Vuoden tulokkaan palkintoa arvokkaampi, sekä yksilön että joukkueen näkökulmasta.
Lisäjännitystä peleihin?
Lundell pelaa siitä kaikkein kauneimmasta ja tärkeimmästä
Väitti kuka tahansa mitä tahansa, jokainen pelaaja arvostaa ja on otettu henkilökohtaisista kunnianosoituksista.
Jokainen pelaaja haluaa olla paras, vähintäänkin siinä omassa roolissaan.
Tokikaan henkilökohtaisten pystien voittamisen ei tulisi olla yhdellekään pelaajalle mikään määrittävä tekijä, ja haluan uskoa, että Lundell tietää olevansa täysin oikealla tiellä NHL-pelaajana – kenties paremmalla tiellä kuin yksikään tämän vuoden Calder-ehdokkaista.
Tällä hetkellä tuolla asialla ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi edes mitään merkitystä. Siinä, missä Michael Bunting, Moritz Seider ja Trevor Zegras miettivät tällä hetkellä tulevia kesälomasuunnitelmiaan, Lundell pelaa siitä kaikkein kauneimmasta ja tärkeimmästä.
Itse asiassa Florida Panthers eteni juuri ensimmäistä kertaa NHL:n pudotuspelien toiselle kierrokselle sitten Stanley Cup -finaalikevään 1997.
Pitäisikö NHL:n muuttaa sääntöjään?
Kun NHL julkaisi Calder-finalistit, ennen kaikkea Michael Buntingin ehdokkuudesta nousi melkoinen poru – onhan kyseessä syyskuussa 27 vuotta täyttävä pelaaja, joka on on ollut NHL-sopimuspelaaja jo kaudesta 2015-16 lähtien, vaikkakin varsin vähäisellä vastuulla.
Sinällään Buntigin ehdokkuutta vastustavat ovat, tuon edellä mainitun iän lisäksi, esittäneet varsin päteviä argumentteja hänen ehdokkuuttaan vastaan – hän kun ei olisi ollut enää tulokaskelpoinen pelaaja NHL-kaudella 2021-22, mikäli hän olisi…
..syntynyt kolme päivää aiemmin.
..pelannut kaudella 2018-19, Arizona Coyotesia edustaessaan, yhden NHL-ottelun enemmän.
..pelannut viime kaudella Arizonassa neljä ottelua enemmän.
Sinällään näillä argumenteilla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä, sillä säännöt ovat ne, mitkä ne ovat: Bunting on tulokaskelpoinen pelaaja, ja sillä sipuli.
Täysin toinen keskustelunaihe on kuitenkin se, tulisiko näitä sääntöjä muuttaa niin, että tulokas tarkoittaisi ihan oikeasti tulokasta.
Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei ensimmäisiä luistimenpiirtoja NHL-jäille tulee pitää ratkaisevana määreenä – en siis aja tässä takaa sitä, että tulokaskausi käynnistyisi siitä hetkestä, kun tulokaspelaaja pelaa ensimmäisen NHL-ottelunsa.
Mutta järkevöittää tuota sääntökirjaa tulisi näiltä osin.
–Marko Ollonqvist
Marko Ollonqvist on muun muassa Kanadassa urheilun merkeissä kirjeenvaihtajana toiminut ja jo kolmella eri vuosikymmenellä NHL:n parissa työskennellyt vapaa toimittaja, jonka blogitekstit julkaistaan Broidi.com-sivustolla joka torstai.
Lisäjännitystä peleihin?
